top of page
  • Writer's pictureDaniel Selin

Kipumekanismit

Päivitetty: 18. huhtik. 2023

Kipu, kivun aistiminen, krooninen kipu, neuropaattinen kipu, nosiseptinen kipu, nosiplastinen kipu, sentraalinen kipu, polttava kipu, tulehdus, akuutti kipu, iskeeminen kipu, mekaaninen kipu, tulehduksellinen kipu, mekanismi, hoito, oireet, Helsinki, OMT fysioterapia

Kivun määritelmän ja kipumekanismien tarkastelu on tärkeä osa fysioterapeuttien vastaanotolla käsiteltävien kipuongelmien hoitoa. Usein kipu on pääasiallinen syy hoitoon hakeutumiselle, mutta kivun taustalla vaikuttavat monenlaiset kipumekanismit, jotka edellyttävät erilaisia hoitomuotoja ja vaikuttavat kuntoutusprosessiin. Siksi on tärkeää erottaa kipumekanismit toisistaan ja valita hoitomuoto kipumekanismin mukaan.


Tässä tekstissä käydään läpi eri kipumekanismeja, niiden ominaispiirteitä, oirekuvaa ja hoitosuosituksia. Kivun määritelmä on tärkeä lähtökohta kipuongelmien ymmärtämiselle ja kivun hoitoon liittyvien päätösten tekemiselle. On myös tärkeää muistaa, että kipu on aina henkilökohtainen kokemus ja siihen vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät.


Kivun määritelmä

Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys (IASP) määrittelee kivun seuraavanlaisesti:


Kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus.


Lisäksi seuraavat teesit syventävät kivun määritelmää:


  • Kipu on aina henkilökohtainen kokemus, johon biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat vaihtelevasti.

  • Kipu ja nosiseptio ovat eri ilmiöitä. Kipua ei voida päätellä pelkästään aistineuronien aktiivisuudesta.

  • Elämänkokemus ja aikaisemmat kivut muokkaavat kipukokemusta.

  • Henkilön kipukokemusta tulisi aina kunnioittaa.

  • Vaikka kivulla on yleensä sopeutumistehtävä, sillä voi olla haitallisia vaikutuksia toimintakykyyn sekä sosiaaliseen ja psykologiseen hyvinvointiin.

  • Sanallinen kuvaus on vain yksi monista käyttäytymismuodoista, joilla kipua voidaan ilmaista; kyvyttömyys kommunikoida ei poista sitä mahdollisuutta, että ihminen tai eläin kokee kipua.

 

Kipumekanismit

Potilaan kliinisessä arvioinnissa on ratkaisevan tärkeää määrittää taustalla olevan kipumekanismin luonne, tämän toimiessa oppaana hoitosuunnitelmaa laatiessa. Kipumekanismit vaikuttavat vahvasti kipukokemukseen, hoitoperiaatteisiin sekä hoitoennusteisiin. Kipumekanismit voidaan jaotella kolmeen pääryhmään;

Nosiseptiivinen kipu, neuropaattinen kipu sekä nosiplastinen kipu.


On hyvä muistaa, että potilaan kipukokemuksen taustalla voi olla yhtäaikaisesti useampi mekanismi vaikuttamassa kipuun. Myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat vaikuttaa kipukokemukseen joko pahentaen tai helpottaen tätä.

  • Hoito tulisi mukauttaa hallitsevaan mekanismiin, samoin kuin mahdollisiin psyykkisiin tai sosiaalisiin tekijöihin, jotka rajoittavat toipumista.

  • Kipumekanismit ja psykologiset sekä sosiaaliset tekijät voivat muuttua ajan myötä.

  • Kivun kokemus perustuu potilaan koettuun uhkaan. Usein uhka on todellinen, mutta aina koetulle uhalle ei löydy selitystä. Kipukokemus on kummassakin tapauksessa silti oikea. Kipumekanismien ymmärtäminen auttaa määrittämään miten tulisi edetä.


Seuraavassa kuvailu kipumekanismien pääryhmistä, näiden ominaispiirteistä sekä hoitoperiaatteista.

 

Nosiseptiivinen kipu

Kipu, joka johtuu muun kuin hermokudoksen todellisesta tai uhkaavasta vaurioitumisesta ja joka syntyy kipua aistivien hermopäätteiden aktivoitumisesta. Nosiseptiivinen kipu on luonteeltaan terävää, pistävää, tylsää, särkevää tai sykkivää. Nosiseptiivisen kivun lääkehoidossa käytetään pääsääntöisesti tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia, mutta jos kipu on kovaa, voidaan harkita myös opiaattien käyttöä.


Tyyppi esimerkkejä nosiseptiivisestä kivusta:

  • Nivelrikko

  • Nyrjähdyksen jälkeinen kipu

  • Akuutti tulehdusreaktio

  • Venähdys

  • Mustelma

  • Repeämä

  • Ruhje

Nosiseptiivinen kipu vastaa tyypillisesti hyvin manuaaliseen terapiaan ja ainakin osittainen kivunlievitys on usein välitöntä. Tällöin puhutaan hoitokäynnin sisäisestä muutoksesta, joka on prognostisesti tärkeä tekijä hoitosuunnitelmaa laatiessa. Jos käsittelystä saatu kivunlievitys jatkuu vielä seuraavaan käyntiin asti on ennuste paranemiselle erinomainen ja valittua terapiamuotoa tulisi jatkaa osana kuntoutusprosessia.


Nosiseptiivinen kipu itsessään voidaan vielä jaotella erikseen; kipu voi olla joko mekaanista, tulehduksellista tai iskeemistä alkuperää. Myös näille löytyy omat ominaispiirteet sekä hoitoperiaatteet.

Mekaaninen kipu

Mekaaninen kipu koetaan usein pienehköllä alueella, se on tarkkarajaista ja se

provosoituu tietyn suuntaisen liikkeen aikana. Mekaaninen kipu helpottuu kun

kyseistä kivuliasta liikettä ei toista. Mekaaninen kipu on lyhytkestoista, sille löytyy

usein selvä syy ja tämän paranemisennuste on erinomainen. Kipulääkkeille on

harvoin tarvetta, koska koettu haitta on usein pienehkö. Mekaaninen kipu vastaa

hyvin manuaaliseen terapiaan. Terapiamuotoja voivat olla nivelen mobilisaatio- ja

manipulaatiohoidot, pehmytkudos käsittelyt, akupunktio, venyttävät hoidot jne.

Tyypillisiä tapauksia ovat esimerkiksi fasettinivelten tai kylkiluuliitosten

liukumahäiriöt eli nk. lukkiutumiset.


Tulehduksellinen kipu

Tulehduksellinen kipu koetaan usein paikallisena jomottavana tai pulsoivana

kipuna ja siihen liittyy usein kyseisen alueen lämpötilan nousu ja turvotus. Siihen

liittyy usein myös lepokipua, jonka takia liikuttelu tai kohoasento voi helpottaa tätä.

Taustalla löytyy monesti selvä kiputilaa selittävä syy. Jos koettu tuska on suuri, voi

tulehduskipulääkkeistä saada helpotuksen kipuihin. Ennuste on hyvä ja

spontaaniparaneminen on tyypillistä. Kipua voidaan hoitaa kevyellä mobilisoinnilla

ja liikkeellä. Tyypillisiä tulehduksellisia kiputiloja ovat esimerkiksi venähdysten tai

nyrjähdysten jälkeinen kipu sekä jänne- ja nivelkivut.


Iskeeminen kipu

Iskeeminen kipu koetaan monesti väsyttävänä, puuduttavana ja siihen voi liittyä

jännittyneisyyttä tai katkeamisen tunne. Iskeemistä kipua pahentaa yksitoikkoinen

aktiivinen asento, kuten pitkään seisominen, istuminen tai staattinen työ.

Iskeemistä kipua helpottaa liikuttaminen, liikkuminen, lihasaktivaatio,

pehmytkudoskäsittely ja muu tekeminen, joka lisää alueen verenkiertoa. Kipu on

usein yhteydessä päivittäiseen tekemiseen ja kivulle altistavaa toimintaa on

monesti jatkettu hyvinkin pitkään ennen oireilun alkua. Kipulääkitykset ovat harvoin

tarpeen eikä kipu monestikaan ole huolestuttavaa. Ennuste on teoriassa hyvä,

mutta paraneminen vaatii monesti muutoksen omassa käyttäytymisessä.

Taustalla nähdään usein hypermobiliteettia (yliliikkuvuus), lihasten heikkoutta sekä

ergonomiaan liittyviä haasteita.

 

Neuropaattinen kipu

Neuropaattinen kipu johtuu hermoston vauriosta tai sairaudesta. Neuropaattinen kipu on luonteeltaan polttavaa, vihlovaa tai viiltävää ja siihen kuuluu usein myös tuntomuutoksia tai tunnottomuutta, joka seuraa vaurioituneen hermon neuroanatomista jakaumaa. Neuropaattista kipua voi pahentaa tietyt asennot tai liikkeet, mutta tämä voi provosoitua myös ilman ulkoista syytä. Helpottavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi tuennat, teippaukset, kevyet manuaaliset käsittelyt tai apuvälineiden käyttö. Kipu on kuitenkin arvaamattomampi kuin nosiseptiivisessa kivussa.


Neuropaattisen kivun lääkehoidossa käytetään tyypillisesti kovempia lääkkeitä kuin nosiseptiivisen kivun hoidossa. Tyypillisiä lääkkeitä ovat esimerkiksi amitriptyliini, gabapentiini, opiaatit, pregabaliini, duloksetiini tai venlafaksiini.


Esimerkkejä neuropaattisesta kivusta:

  • Diabeettinen neuropatia

  • Kaularankaperäinen radikulopatia

  • Myelopatiaan liittyvä kipu

  • MS-tautiin liittyvä kipu

  • Thoracic outlet -syndrooma (TOS)

  • Kolmoishermon hermosärky


Neuropaattisen kivun hoidossa manuaalinen terapia toimii monesti hyvin, mutta käsittelyt ovat hyvin erilaiset verrattuna käsittelyihin, mitä käytetään nosiseptiivisen kivun kohdalla. Neuropaattisessa kivussa pyritään vähentämään hermokudokseen kohdistuvaa painetta tai parantamaan tämän liukumisominaisuuksia. Käsittely on monesti huomattavan paljon kevyempää verrattuna nosiseptiivisen kivun hoidossa käytettyyn käsittelyyn.


Ennuste vaihtelee ja on arvaamaton, mutta usein voidaan todeta oireiden olevan pitkäkestoisempia kuin nosiseptiivisessa kivussa.

 

Nosiplastinen kipu

Nosiplastinen tai sentraalinen kipu on kipua, joka tuntuu, vaikka ei ole selvää näyttöä todellisesta tai uhkaavasta kudosvauriosta tai somatosensorisen järjestelmän sairaudesta tai vauriosta. Pitkittyneessä kivussa on monesti kyse nosiplastisesta kivusta.


Nosiplastinen kipu on luonteeltaan terävää tai tylsää särkyä, joka tuntuu laajalla alueella ja siihen liittyy usein kihelmöintiä, pistelyä tai tunnottomuutta. Se on huomattavasti epämääräisempää kuin nosiseptinen tai neuropaattinen kipu eikä sille välttämättä löydy provosoivia tai helpottavia asentoja tai liikkeitä. Monesti tuntuu siltä kuin kipu tekisi mitä haluaa eikä sitä pysty millään tavalla kontrolloimaan.


Nosiplastisen kivun lääkevalmisteet ovat yleisesti samoja kuin neuropaattisen kivun hoidossa, esimerkiksi amitriptyliini, gabapentiini, pregabaliini, duloksetiini tai venlafaksiini. Myös opiaatteja käytetään, mutta näiden pitkä-aikaiset vaikutukset näyttäisi olevan vähäiset.


Esimerkkejä nosiplastisesta kivusta:

  • Fibromyalgia

  • Migreeni

  • Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)

  • Krooninen päänsärky

  • Krooninen niskakipu

  • Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS)

  • Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD)

  • Krooninen selkäkipu

  • Lantion alueen epämääräiset kipuoireyhtymät


Nosiplastinen kipu ei tyypillisesti vastaa kovin suotuisasti manuaaliseen terapiaan, vaan tässä keskitytään muihin asioihin. Liian voimakas tai liian lähellä kipualuetta tehty manuaalinen käsittely näyttäisi jopa lisäävän kipua, joka monesti myös pahenee ajan kanssa. Silti manuaalista terapiaa voi käyttää osana hoitokokonaisuutta kunhan vältetään liian kovakouraista käsittelyä ja keskitytään alueisiin, jotka eivät ole erityisen kivuliaita.


Tällöin tavoitellaan monesti laskevien kipuratojen modulaatiota, lihasten rentoutumista, vähentynyttä kortisolin eritystä tai tulehdusreaktion laskua. Käsittelyn tavoitteena on ennemminkin kivun lievitys verrattuna biomekaanisiin muutoksiin.


Hoidollisesti on kuitenkin tärkeää lähestyä ongelmaa moniammatillisesti ja lisätä kivusta kärsivän ymmärrystä kipua kohtaan. Monesti luodaan kiputiimi, joka koostuu fysioterapeutista, fysiatrian erikoislääkäristä sekä kipupsykologista. Biopsykososiaaliset tekijät näyttäisivät olevan monilla osasyy kivun pitkittymiselle, jolloin näihin paneutuminen voi myös helpottaa kiputilaa.

 

Yhteenveto

Kipua hoidettaessa on siis tärkeää osata erotella kivut toisistaan. Kaikkea kipua ei hoideta samalla tavalla eikä ennuste kivun hoidossa ole identtinen. Kipumekanismit kuvaavat niitä mekanismeja, joiden kautta kipu koetaan ja tätä tietoa hyödyntämällä voidaan myös laatia mahdollisimman tarkka ja tehokas hoitosuunnitelma kivun lievittämiseksi.





Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Iskiaskipu

Comments


bottom of page