top of page
  • Writer's pictureDaniel Selin

Lihasrevähdys

Lihasrevähdys, lihasvenähdys, akuutti vamma, urheiluvamma, ylirasitus, loukkaantuminen, nivelsidevamma, OMT Fysioterapia, Helsinki


Lihasrevähdys on vammana vastaavanlainen kun nivelsiteen repeämä, mutta repeämä kohdistuu nivelsiteiden sijaan lihassäikeisiin. Lihasvenähdys sen sijaan, tarkoittaa tilannetta, jossa lihakseen kohdistuu hetkellinen suurentunut venytys, mutta lihassäikeitä ei tässä tapauksessa mene poikki. Lihasvenähdys on siis lihasrevähdystä lievempi vamma. Lihasvenähdykset paranevat tyypillisesti itsestään muutaman päivän sisällä eivätkä varsinaisesti vaadi hoitoa. Tässä tekstissä tulemme siis paneutumaan ensisijaisesti lihasrevähdyksiin.


Lihasrevähdys tapahtuu, kun lihaskuidut eivät kestä niihin kohdistuvia voimia, jonka seurauksena lihassäikeet repeävät. Tyypillisesti tämä tapahtuu kun lihas joutuu supistumaan voimakkaasti tämän ollessa valmiiksi venyttyneessä asennossa. Tällöin lihassäikeisiin kohdistuvat voimat ovat suurimmillaan ja riski revähdykselle kasvaa. Myös kova eksentrinen lihastyö ja supistus voi aiheuttaa tilanteen, jossa lihaskuidut eivät kestä niihin kohdistuvaa suurentunutta kuormitusta. Tällaisia voimia tavataan usein juoksu- ja hyppylajeissa, mutta lihasrevähdyksiä esiintyy myös kontaktilajien edustajilla.

 

Luokittelu

Lihasvauriot jaetaan kliinisten ja kuvantamistutkimusten perusteella kolmeen eri luokkaan:


  • I asteen (lievä) vaurio vaikuttaa vain rajoitettuun määrään lihaskuituja. Lihasvoima säilyy ennallaan, ja aktiivinen sekä passiivinen liikerata pysyvät normaaleina. Kipu ja arkuus saattavat ilmetä yleensä vasta seuraavana päivänä.


  • II asteen (kohtalainen) vauriossa lähes puolet lihaskuiduista repeävät. II asteen vammaan liittyy äkillistä ja voimakasta kipua, turvotusta ja lievä lihasvoiman heikkeneminen. Myös liikelaajuus voi kärsiä II asteen vauriossa.


  • III asteen (vakava) vauriosta puhutaan silloin kun lihas repeää täydellisesti. Tämä tarkoittaa joko jänteen irtoamista lihasrungosta tai lihasrungon totaalista repeämistä. Kova kipu, turvotus ja täydellinen toimintakyvyn menetys ovat tyypillisiä tälle vauriolle.

II- ja III asteen vaurioissa nähdään usein mustelman muodostuminen vamma alueelle, joka muutaman päivän sisällä leviää ja tyypillisesti valuu vamma-alueeseen nähden alaspäin.


I-asteen vammat paranevat yleensä hyvin itsestään ilman hoitoa tai lisätutkimuksia, mutta II- ja III-asteen vammat voivat vaatia kuntoutusta ja mahdollisia lisätutkimuksia.


Kuvantamistarve määritellään tyypillisesti kliinisen kuvan ja anamneesin perusteella. Tällöin natiivikuvasta ei ole juurikaan hyötyä, muuta kuin poissulkemaan mahdollinen luu- tai nivelperäinen vaurio, joten magneettitutkimus, jossa myös pehmytkudokset erottuvat on usein primääri kuvantamismenetelmä.


Revähdyksen laajuudesta riippuen paraneminen kestää yleensä muutamasta päivästä pariin kuukauteen. Lievissä revähtymissä varovainen lihaksen käyttö ilman suurempaa kuormitusta kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain kun taas laajemmissa revähdyksissä voi olla tarpeenmukaista pitää jopa viikon tauko revähtyneen alueen kuormituksesta. Raskaampi harjoittelu kannattaa aloittaa vasta kun lihaksen voima ja venyvyys on palannut vammaa edeltävälle tasolle. Tämä kestää vamman laajuudesta riippuen tyypillisesti 2-8 viikkoa.

 

Altistavat tekijät

Yleisesti voidaan todeta kolmen eri lihastyypin olevan suuremmassa riskissä vammautua ja revähtää. Nämä ovat:


Kahden nivelen ylittävät lihakset: Tällöin lihakseen kohdistuva venytys ja jännitys yhden nivelen kautta tuotettuna voi johtaa ylivetovammaan helpommin jos lihaksen toisessa päässä oleva nivel samanaikaisesti lisää venytystä tai on jo valmiiksi venyttyneessä asennossa.


Eksentristä lihastyötä tekevät lihakset: Eksentrinen lihastyö tarkoittaa sitä kun lihas supistuu ja pitenee samaan aikaan. Toisin sanoen, eksentrinen lihastyö on jarruttavaa lihastyötä. Lihakset pystyvät vastustamaan suurempia voimia jarruttamalla kuin supistumalla, mutta ovat samalla alttiimpia ylikuormituksille, jotka voivat johtaa revähtymään.


Lihakset, joissa on suurempi osuus tyypin II-lihaskuituja: II-tyypin lihaskuidut ovat nopeasti supistavia lihaskuituja, jotka kehittävät räjähtävää voimaa. Nopeasti supistava lihas on tyypillisesti alttiimpi revähtämään verrattuna hitaasti supistavaan lihakseen. Lisäksi nopeasti supistavat lihakset toimivat usein myös supistuksen eksentrisessä vaiheessa, joka itsessään vielä lisää altistumista revähdyksille. Esimerkiksi juoksun ja pikajuoksun lihasaktiivisuus on pääosin eksentrinen, minkä vuoksi revähdyksiä tapahtuu usein pikajuoksijoilla tai nopeutta vaativissa lajeissa.


Tyypillisiä lihasrevähtymä-alueita ovat takareidet, pohjelihakset, etureidet, lonkan koukistajat, lonkan lähentäjät, selkälihakset, olkalihakset, hauislihas ja olkaniveltä tukeva kiertäjäkalvosin.

 

Peace & Love

Akuutin vamman hoidossa ajateltiin aikaisemmin "kylmän, kohon ja kompression" luovan perustan ensihoidolle. Kompressiolla ja koho-asennolla pyrittiin vähentämään verenvuotoa sekä pitämään turvotusta aisoissa ja kylmällä pyrittiin rauhoittamaan mahdollisia tulehdusmuutoksia loukkaantuneessa kudoksessa.


Tämä toimintamalli on kuitenkin nykytutkimusten valossa hieman vanhentunut. Turvotusta ja verenvuotoa tulisi edelleen kontrolloida kompressiolla ja koho-asennolla, mutta tulehdusta vähentäviä menetelmiä tulisi alkuvaiheessa välttää. On osoitettu, että liian varhainen tulehdusreaktiota estävä toimi heikentää kudosparanemista akuutin vamman jälkeen. Tämän takia "kolmen K:n" sääntö akuutin kudosvamman sattuessa onkin vaihdettu englannin kieliseen "Peace & Love" akronyymiin:


P (Protect) – Vältä varausta ja rajoita liikettä ensimmäisten päivien (1–3) aikana vamman jälkeen vähentääksesi verenvuotoa ja välttääksesi lisävaurioiden muodostumista vamma-alueelle.


E (Elevate) – Nosta mahdollisuuksien mukaan vammautunut alue sydämen yläpuolelle helpottaaksesi mahdollisesti lisääntyneen kudosnesteen poistumista vamma-alueelta.


A (Avoid anti-inflammatory modalities) – Käytä tulehdusprosessiin vaikuttavia hoitomenetelmiä harkiten. Tulehdusprosessiin vaikuttavat tekijät, kuten tulehduskipulääkkeet, voivat vähentää tulehdusreaktion hyödyllisiä vaikutuksia kudosten toipumisessa. Kylmähoidon tehosta ei ole riittävää näyttöä akuuttien urheiluvammojen hoidossa, ja pitkittynyt kylmähoito voi myös häiritä paranemista. Käytä siis tulehduskipulääkkeitä ja kylmähoitoa harkiten, ja suosi kivunhoidossa mieluummin parasetamolia.


C (Compress) – Vamma-alueen mekaaninen kompressio, eli paine, vähentää turvotusta ja kudosten sisäistä verenvuotoa.


E (Educate) – Kannusta potilasta aktiiviseen ja omatoimiseen kuntoutumiseen. Passiivisista hoitomuodoista on harvoin hyötyä akuutin vamman hoidossa.



Kun ensimmäiset päivät ovat kuluneet, pehmytkudokset tarvitsevat rakkautta (Love).


L (Load) – Lepoa suositellaan korvaamaan sopivalla kuormituksella. Uusi suositus korostaa kuormituksen aloittamista ja normaalien toimintojen jatkamista heti oireiden salliessa. Sopivalla kuormituksella vältetään kivun voimistumista ja vahvistetaan kudosten paranemista liikkeen avulla. Normaali harjoittelu on usein vaihdettava korvaaviin harjoitteisiin, jotta muodostuva arpi olisi mahdollisimman pieni ja kestävä.


O (Optimism) – Tue myönteistä asennoitumista paranemista kohtaan pysyen samalla realistisena paranemisen aikataulusta. Huolestuneisuus, masentuneisuus ja liikkumisen pelko yhdistyvät heikompaan lopputulokseen vammasta toipuessa.


V (Vascularisation) – Muutama päivä vamman jälkeen aloitettu aerobinen harjoittelu edistää normaalin verenkierron palautumista auttaen kudosten paranemista. Varhain aloitettu liikkuminen parantaa toimintakykyä ja vähentää kipulääkkeiden tarvetta.


E (Exercise) – Aloita kuntouttava harjoittelu aikaisessa vaiheessa palauttaen liikeratoja, voimaa ja asentotuntoaistia. Vältä kivun lisäämistä, ja anna kivun lievittymisen ohjata harjoitusohjelmassa etenemistä. Terapeuttinen hermo-lihasjärjestelmää tukeva harjoittelu ehkäisee uusien vammojen sattumista. Aktiivisen kuntoutuksen laiminlyönti heikentää vamma-alueen myöhempää rasituksensietoa lisäten vamman uusiutumisriskiä.

 

Fysioterapia

Hyvän alkuvaiheen hoidon jälkeen lihasrevähtymät tarvitsevat nousujohteista harjoittelua, jolla pyritään palauttamaan lihas-jänneyksikön normaalia toimintaa. Hoitolinja määräytyy vamman laajuuden ja vakavuuden mukaan, mutta on suurimmaksi osaa ensisijaisesti konservatiivinen. Tässä fysioterapialla on merkittävä rooli vammasta toipumisessa sekä kuntoutusohjelman suunnittelussa. Alkuvaiheessa tavoitellaan usein kivun ja turvotuksen lieventymistä, liikelaajuuksien ylläpitämistä tai lisäämistä sekä proprioseptiikan palautumista.


Pahimman kivun ja turvotuksen laskettua kuntoutus suunnataan parantamaan lihaksen toimintaa ja voimakapasiteettia. Urheilijoilla kartoitetaan myös lajin erityisvaatimuksia, jotka huomioidaan kuntoutusta suunniteltaessa. Kuntoutus on näin ollen aina yksilöllistä, mutta koostuu karkeasti liikkuvuusharjoittelusta, vahvistavasta harjoittelusta, tasapainoa sekä proprioseptiikkaa parantavasta harjoittelusta sekä plyometrisestä harjoittelusta.


Urheilun pariin palaamisen ajankohta määräytyy vamman vakavuudesta sekä revähtyneen lihaksen lihas-jänneyksikön toiminnallisesta suorituskyvystä. Fysioterapeutti määrittelee myös milloin on turvallista palata oman urheilulajin pariin. Arvioinnissa käytetään toiminnallisia testejä, joilla arvioidaan alueen hallintaa, tasapainoa, ketteryyttä sekä voimantuottoa mittaavia testejä. Myös liikkuvuuden ja lihaselastisuuden on oltava riittävän hyvä, jotta urheiluun paluu on mahdollista.

 

Itsehoito

  1. Peace & Love: Akuutin kudosvamman jälkeen ensisijainen hoitolinja tulisi seurata "Peace & Love" periaatteita. Tällä varmistetaan hyvä alku hoidolle sekä varmistetaan, että kudosparaneminen pääsee käyntiin.

  2. Lempeä liikuttelu: Liikuta revähtynyttä aluetta kevyesti koko sen liikeradalla ilman suurempaa kipua. Tee harjoituksia, joissa kyseiseen lihakseen kohdistuu niin venyttäviä kuin supistavia voimia. Nämä voi alkuun tehdä ilman vastusta, mutta heti kun kipu sallii, niin vastusmäärää tulisi lisätä. Liikuttelu ja kevyt harjoittelu auttaa parantamaan liikkuvuutta ja estää jäykistymistä.

  3. Vahvistava harjoittelu: Heti kun vammautunut alue kestää kuormitusta, tulisi tätä lähteä vahvistamaan. Harjoitteita tehdessä tulee kuitenkin seurata mahdollista kipuhaittaa sekä kipeytymistä harjoittelun jälkeen. Lievä tai kohtalainen kipu, joka hellittää vuorokauden sisällä on usein sallittua, mutta kova tai pitkäkestoinen kipu harjoittelun aikana tai tämän jälkeen kielii liian kovasta harjoittelusta.

  4. Liikkuvuusharjoittelu: Ylläpidä vammautuneen alueen liikkuvuutta tekemällä liikkuvuusharjoitteita.

  5. Ammattilaisen opastus: Konsultoi fysioterapeuttia tai terveydenhuollon ammattilaista, joka voi arvioida tilanteesi ja antaa asianmukaista ohjausta. Saat sinulle räätälöityjä harjoituksia yksilöllisten tarpeidesi mukaan sekä neuvoja milloin harjoittelussa voi siirtyä eteenpäin tai milloin voi palata oman lajin pariin.

Muista, että jos kipusi jatkuu tai pahenee, on tärkeää konsultoida terveydenhuollon ammattilaista mahdollisia lisätutkimuksia ja tarkempaa hoitoa varten. Myös yksilöllisen ohjelman saamiseksi suosittelen vaivasta kärsivää olemaan yhteydessä fysioterapeuttiin.


11 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Iskiaskipu

Comments


bottom of page