Piriformis, pakara, pakarakipu, venyttely, säteilykipu, takareisikipu, lonkan kipu, itsehoito, vahvistavat harjoitteet, manuaalinen terapia, Helsinki, OMT fysioterapia
Piriformis-syndrooman tunnusmerkkejä ovat pakaran ja lonkan alueen kipu, joka ajoittain myös säteilee takareiteen. Kipu on luonteeltaan tylppää ja häiritsevää ja kipualueella esiintyy usein myös tunnottomuutta tai puutuneisuutta. Piriformis-syndrooma syntyy kun syvällä pakarassa sijaitsevat lonkan ulkokiertäjät, usein Piriformis-lihas, aiheuttavat mekaanisen kuormituksen iskiashermon haaroihin ärsyttäen tätä.
Piriformis-syndrooma voidaan kareasti jakaa kahteen ryhmään; primaarinen- ja sekundaarinen Piriformis-syndrooma.
Primaarinen Piriformis-syndrooma johtuu poikkeavasta anatomiasta, jonka seurauksena Piriformis-lihas tai Iskiashermo voi olla jakautunut tai Iskiashermon kulku voi poiketa tavanomaisesta.
Yllä olevassa kuvassa nähdään variaatioita Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen suhteesta toisiinsa:
A) Iskiashermo kulkee Piriformis lihaksen alta, tämä on nk. normaalivariantti.
B) Iskiashermo on jakautunut, toinen haara kulkee normaalisti Piriformis-lihaksen alta ja toinen haara kulkee tämän lävitse.
C) Iskiashermo on jakautunut, toinen haara kulkee Piriformis-lihaksen päältä ja toinen tämän alta.
D) Iskiashermo kulkee Piriformis-lihaksen läpi.
E) Iskiashermo kulkee Piriformis-lihaksen päältä.
Poikkeamat Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen suhteen välillä ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia eikä itsessään välttämättä aiheuta oireita. Vähemmän kuin 15% Piriformis- syndroomista näyttäisi johtuvan anatomisesta poikkeamasta.
Sekundaarisesta Piriformis-syndroomasta on kyse silloin, kun kivun laukaisee jokin ulkoinen tekijä, joka muuttaa pakara-alueen lihastoimintaa aiheuttaen Iskiashermon suurentuneen paineen tai kuormitukseen. Kyseessä voi olla joko yksittäinen makrotrauma, kuten kaatuminen tai isku, tai useampi mikrotrauma, jotka ajan myötä johtavat makroskooppisiin kudosmuutoksiin. Myös iskeemiset muutokset lihaksissa voivat laukaista Piriformis-syndrooman.
Tyypillisimmin nähdään kuitenkin yksittäinen makrotrauma taustalla selittämässä oirekuvan alkamista. Tällöin alueelle kohdistunut makrotrauma aiheuttaa pehmytkudosten tulehduksen ja lihastonuksen nousun, jotka yhdessä puristavat Iskiashermon runkoa. Makrotrauma on voinut syntyä joko suoran vamman seurauksena tai tämä voi johtua leikkauksen jälkeisestä tulehduksesta tai vammasta. Oireiden taustalla voi myös olla biomekaansiet haasteet lantion tai alaselän alueella.
Yleisiä Piriformis-oireyhtymän syitä ovat esimerkiksi:
Pakara-alueelle kohdistunut vamma, kuten kaatuminen tai isku
Alaselän ja lantion ongelmat, jotka saavat piriformis-lihaksen kiristymään osana suojamekanismia
Pakaralihasten toimintahäiriöit, joiden seurauksena Piriformis-lihakseen kohdistuu suurentunut kuormitus
Toistuva ylikuormitus tai alipalautuminen
Kävelyyn liittyvät haasteet, joiden seurauksena kuormitus siirtyy Piriformis-lihakseen
Lonkkaleikkaus
Poikkeavan kova harjoittelu
Jalkoihin liittyvät haasteet, jotka muuttavat alaraajojen toimintaa
Poikkeava Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen anatominen suhde
Oirekuva
Piriformis-syndrooman oirekuva on monesti kirjava. Tyyppioireita ovat oirepuolen pakarassa tuntuva tylppä ja jatkuva kipu, lantion alueella tuntuva tunnottomuus ja pistely sekä mahdollinen säteilykipu alaraajaan.
Kipu pahenee pitkään istuessa ja seistessä sekä tilanteissa joissa Piriformis-lihakseen kohdistuu suurentunutta rasitusta tai venytystä. Kipu lievittyy usein kävelyn aikana tai asennoissa, joissa Piriformis-lihakseen ei kohdistu vetorasitusta.
Piriformis-syndrooma sotketaan monesti selkäperäiseen Iskiasvaivaan, koska tämän kliininen oirekuva on hyvin samankaltainen. Piriformis-syndroomassa ei kuitenkaan esiinny neurologisia puutosoireita, kuten refleksien heikkenemistä, merkkilihastoimintojen muutoksia tai karkean ihotunnon muutoksia.
Jos sinulla siis on selvää heikkoutta alaraajoissa tai kosketustunto jaloissa on muuttunut, niin kyseessä on todennäköisesti ennemminkin välilevyperäinen ärsytys Iskiashermoon kuin Piriformis-lihaksesta johtuva hankausoire. Lue lisää Iskiaskivusta ja välilevyn pullistumasta klikkaamalla kyseisen vaivan linkkiä.
Piriformis-syndroomalle tyypillisiä oireita ovat:
Alaselässä tai pakarassa tuntuva kipu, pistely tai puutuneisuuden tunne, joka säteilee alaspäin jalkaan
Terävä tai tylppä, voimakas, säteilykipu
Vaikeus istua tai asettaa painoa pakaran päälle
Piriformis-lihasten jännittyneisyys ja kipuherkkyys
Istumaan noustessa tai lonkan ulkokiertoon liittyvä iskiastyypinen kipu
Kivun laukaisee usein portaiden nouseminen, juokseminen, pitkään istuminen tai Piriformis-lihakseen kohdistuva suurentunut paine.
Hoito
Piriformis-syndrooman ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapeutin laatimaa nousujohteista harjoitusohjelmaa. Harjoittelulla pyritään parantamaan alaraajojen biomekaanisia ominaisuuksia sekä vähentämään pakara-alueelle kohdistuvaa suurentunutta kuormitusta tai venytystä.
Hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Tämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla, johon on usein, liitetty myös liikkuvuuksia parantavia tai ylläpitäviä harjoitteita sekä manuaalista terapiaa.
Lääkehoitona käytetään yleisesti tulehduskipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien yhdistelmää. Jos kipu on hankalaa voidaan harkita myös neuropaattiseen kipuun sopivia lääkevalmisteita tai paikallispuudutteita.
Kirurgisia toimenpiteitä tulisi harkita vain silloin, kun konservatiivisella hoidolla (esim. fysioterapialla) ei saavuteta toivottua tulosta tai jos potilaalla on vaikea kipu, joka heikentää toimintakykyä.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On pystyttävä erottamaan taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn.
Tarkan arvioinnin perusteella laaditaan hoitosuunnitelma, joka on räätälöity yksilöllisten löydösten perusteella ja jonka tavoitteena on vähentää Piriformis-lihakseen kohdistuvaa suurentunutta kuormaa ja jännitystä sekä parantaa toimintakykyä.
Fysioterapia suunnitellaan aina yksilöllisesti, mutta tämä pitää usein sisällään yhdistelmän seuraavista menetelmistä:
Manuaalinen terapia: pehmytkudoskäsittelyt sekä nivelten mobilisaatiot vähentävät lihasten jännittyneisyyttä ja lisäävät alueen neste- ja verenkiertoa
Vahvistavat harjoitteet: parantavat lantion tukevuutta ja vähentävät kuormitushuippujen syntyä
Kivunhallinta: lämpö- ja kylmähoidot, manuaalinen terapia ja akupunktio toimivat ensisijaisina kivunhoitomenetelminä
Myofaskiaalinen käsittely: vapauttaa faskiakudosten liukuvuutta sekä parantaa nestekiertoa Piriformiksessa sekä ympäröivissä lihaksissa
Liikkuvuusharjoitteet: parantavat yleistä liikkuvuutta sekä vähentävät yksittäisten alueiden suurentunutta kuormitusta
Biomekaanisten haasteiden kartoitus ja hoito
Manuaalisen terapian ja kotiharjoitteluohjelman yhdistelmän on osoitettu tuottavan hyviä tuloksia Piriformis-syndrooman hoidossa.
Alla lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden päätavoitteet Piriformis syndrooman hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä
Parantaa ärtyneen hermon likuma-ominaisuuksia neuraalikudoksia mobilisoivilla harjoitteilla
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää ärtyneeseen hermoon kohdistuvaa hankaus- ja pinnekuormitusta
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentää kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Opastuksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaan riittävästi tietoa vaivan luonteesta, taustatekijöistä sekä ennusteesta, jotta kipu ei aiheuttaisi yhtä suurta huolta tai pelkoa. Tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen ja parantaa minäpystyvyyttä. Samalla käsitellään tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun, jolloin näihin voi tarvittaessa tehdä muutoksia. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin myös kivun kanssa elämisestä tulee helpompaa.
Itsehoito
Liiku säännöllisesti: Liikunta voi auttaa vähentämään Piriformis-syndrooman oireita ja parantaa lihastoimintaa. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, pyöräily, uinti ja vesivoimistelu. Vahvistavat harjoitteet kehittävät alueen lihaksia ja parantavat tukevuutta. Nämä tulisi kuitenkin aloittaa varovaisesti lisäten kuormitusta ajan kanssa. Liian kuormittava harjoittelu lisää monesti jännittyneisyyttä ja oireilua.
Vältä pitkäaikaista seisomista tai istumista: Pitkäaikainen seisominen tai istuminen pahentaa oireita ja lisää lihasten staattista jännittyneisyyttä. Pidä tauko istumisesta noin 20 minuutin välein.
Käytä kylmää: Kylmähoito voi auttaa lievittämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Voit käyttää esimerkiksi jäätä, kylmäpakkausta tai kylmägeeliä.
Kokeile lämpöä: Lämpöhoito rentouttaa lihaksia ja vähentää jännittyneen lihaksen aiheuttamaa painetta hermokudokseen. Voit käyttää esimerkiksi lämpöpakkausta tai lämpögeeliä.
Venyttele säännöllisesti: etenkin takareisien sekä pakaran dynaamiset venytykset voivat edistää verenkiertoa ja lisätä liikkuvuutta. Vältä kuitenkin kovia ja pitkiä venytyksiä, näiden monesti vain lisätessä alueella esiintyvää jännittyneisyyttä.
Käsittele jännittyneitä pehmytkudoksia: käytä hierontapalloa tai foam rolleria käsitelläksesi piriformis-lihasta ja ja ympäröiviä kudoksia. Käsittelyä on hyvä jatkaa kunnes käsittelystä aiheutuva kipua vähenee noin puoleen verrattuna alkutilanteeseen. Käsittelyn voi toistaa 1-2 kertaa viikossa.
Huolehdi hyvästä ergonomiasta: kokeile ergonomista työtuolia tai tyynyä pakaran alla vähentääksesi Piriformis-lihakseen kohdistuvaa painetta.
Huolehdi riittävästä levosta: Riittävä uni ja lepo auttavat kehoa palautumaan ja voivat auttaa lievittämään Piriformis-syndrooman oireita.
Jos kipusi jatkuu itsehoito-toimenpiteistä huolimatta tai häiritsee päivittäisiä toimintojasi, konsultoi fysioterapeuttia. Paras hoitotulos saavutetaan edistämällä taustalla olevia tekijöitä. Näiden selvittämiseksi tarvitaan usein terveydenhuollon ammattilaisen tekemää tutkimusta ja hoitosuunnitelmaa.
Comments