top of page
  • Writer's pictureDaniel Selin

Piriformis-syndrooma

Päivitetty: 14. marrask. 2023

Piriformis, pakara, pakarakipu, venyttely, säteilykipu, takareisikipu, lonkan kipu, itsehoito, vahvistavat harjoitteet, manuaalinen terapia, Helsinki, OMT fysioterapia

Piriformis-syndrooman tunnusmerkkejä ovat pakaran ja lonkan alueen kipu, joka ajoittain myös säteilee takareiteen. Kipu on luonteeltaan tylppää ja häiritsevää ja kipualueella esiintyy usein myös tunnottomuutta tai puutuneisuutta. Piriformis-syndrooma syntyy kun syvällä pakarassa sijaitsevat lonkan ulkokiertäjät, usein Piriformis-lihas, aiheuttavat mekaanisen kuormituksen iskiashermon haaroihin ärsyttäen tätä.


Piriformis-syndrooma voidaan kareasti jakaa kahteen ryhmään; primaarinen- ja sekundaarinen Piriformis-syndrooma.


Primaarinen Piriformis-syndrooma johtuu poikkeavasta anatomiasta, jonka seurauksena Piriformis-lihas tai Iskiashermo voi olla jakautunut tai Iskiashermon kulku voi poiketa tavanomaisesta.

Yllä olevassa kuvassa nähdään variaatioita Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen suhteesta toisiinsa:


A) Iskiashermo kulkee Piriformis lihaksen alta, tämä on nk. normaalivariantti.

B) Iskiashermo on jakautunut, toinen haara kulkee normaalisti Piriformis-lihaksen alta ja toinen haara kulkee tämän lävitse.

C) Iskiashermo on jakautunut, toinen haara kulkee Piriformis-lihaksen päältä ja toinen tämän alta.

D) Iskiashermo kulkee Piriformis-lihaksen läpi.

E) Iskiashermo kulkee Piriformis-lihaksen päältä.


Poikkeamat Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen suhteen välillä ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia eikä itsessään välttämättä aiheuta oireita. Vähemmän kuin 15% Piriformis- syndroomista näyttäisi johtuvan anatomisesta poikkeamasta.


Sekundaarisesta Piriformis-syndroomasta on kyse silloin, kun kivun laukaisee jokin ulkoinen tekijä, joka muuttaa pakara-alueen lihastoimintaa aiheuttaen Iskiashermon suurentuneen paineen tai kuormitukseen. Kyseessä voi olla joko yksittäinen makrotrauma, kuten kaatuminen tai isku, tai useampi mikrotrauma, jotka ajan myötä johtavat makroskooppisiin kudosmuutoksiin. Myös iskeemiset muutokset lihaksissa voivat laukaista Piriformis-syndrooman.


Tyypillisimmin nähdään kuitenkin yksittäinen makrotrauma taustalla selittämässä oirekuvan alkamista. Tällöin alueelle kohdistunut makrotrauma aiheuttaa pehmytkudosten tulehduksen ja lihastonuksen nousun, jotka yhdessä puristavat Iskiashermon runkoa. Makrotrauma on voinut syntyä joko suoran vamman seurauksena tai tämä voi johtua leikkauksen jälkeisestä tulehduksesta tai vammasta. Oireiden taustalla voi myös olla biomekaansiet haasteet lantion tai alaselän alueella.


Yleisiä Piriformis-oireyhtymän syitä ovat esimerkiksi:

  • Pakara-alueelle kohdistunut vamma, kuten kaatuminen tai isku

  • Alaselän ja lantion ongelmat, jotka saavat piriformis-lihaksen kiristymään osana suojamekanismia

  • Pakaralihasten toimintahäiriöit, joiden seurauksena Piriformis-lihakseen kohdistuu suurentunut kuormitus

  • Toistuva ylikuormitus tai alipalautuminen

  • Kävelyyn liittyvät haasteet, joiden seurauksena kuormitus siirtyy Piriformis-lihakseen

  • Lonkkaleikkaus

  • Poikkeavan kova harjoittelu

  • Jalkoihin liittyvät haasteet, jotka muuttavat alaraajojen toimintaa

  • Poikkeava Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen anatominen suhde

 

Oirekuva

Piriformis-syndrooman oirekuva on monesti kirjava. Tyyppioireita ovat oirepuolen pakarassa tuntuva tylppä ja jatkuva kipu, lantion alueella tuntuva tunnottomuus ja pistely sekä mahdollinen säteilykipu alaraajaan.


Kipu pahenee pitkään istuessa ja seistessä sekä tilanteissa joissa Piriformis-lihakseen kohdistuu suurentunutta rasitusta tai venytystä. Kipu lievittyy usein kävelyn aikana tai asennoissa, joissa Piriformis-lihakseen ei kohdistu vetorasitusta.


Piriformis-syndrooma sotketaan monesti selkäperäiseen Iskiasvaivaan, koska tämän kliininen oirekuva on hyvin samankaltainen. Piriformis-syndroomassa ei kuitenkaan esiinny neurologisia puutosoireita, kuten refleksien heikkenemistä, merkkilihastoimintojen muutoksia tai karkean ihotunnon muutoksia. Jos sinulla siis on selvää heikkoutta alaraajoissa tai kosketustunto jaloissa on muuttunut, niin kyseessä on todennäköisesti ennemminkin välilevyperäinen ärsytys Iskiashermoon kuin Piriformis-lihaksesta johtuva hankausoire.


Piriformis-syndroomalle tyypillisiä oireita ovat:

  • Alaselässä tai pakarassa tuntuva kipu, pistely tai puutuneisuuden tunne, joka säteilee alaspäin jalkaan

  • Terävä tai tylppä, voimakas, säteilykipu

  • Vaikeus istua tai asettaa painoa pakaran päälle

  • Piriformis-lihasten jännittyneisyys ja kipuherkkyys

  • Istumaan noustessa tai lonkan ulkokiertoon liittyvä iskiastyypinen kipu

Kivun laukaisee usein portaiden nouseminen, juokseminen, pitkään istuminen tai Piriformis-lihakseen kohdistuva suurentunut paine.

 

Hoito

Piriformis-syndrooman ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapeutin laatimaa nousujohteista harjoitusohjelmaa. Harjoittelulla pyritään parantamaan alaraajojen biomekaanisia ominaisuuksia sekä vähentämään pakara-alueelle kohdistuvaa suurentunutta kuormitusta tai venytystä.


Hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Tämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla, johon on usein, liitetty myös liikkuvuuksia parantavia ja ylläpitäviä harjoitteita sekä manuaalista terapiaa.


Lääkehoitona käytetään yleisesti tulehduskipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien yhdistelmää. Jos kipu on hankalaa voidaan harkita myös neuropaattiseen kipuun sopivia lääkevalmisteita tai paikallispuudutteita.


Kirurgisia toimenpiteitä tulisi harkita vain silloin, kun konservatiivisella hoidolla (esim. fysioterapialla) ei saavuteta toivottua tulosta tai jos potilaalla on vaikea kipu, joka heikentää toimintakykyä.

 

Fysioterapia

Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On eroteltava taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn.


Tarkan arvioinnin perusteella laaditaan hoitosuunnitelma, joka on räätälöity yksilöllisten löydösten perusteella ja jonka tavoitteena on vähentää Piriformis-lihakseen kohdistuvaa suurentunutta kuormaa ja jännitystä sekä parantaa toimintakykyä.

Fysioterapia suunnitellaan aina yksilöllisesti ja pitää monesti sisällään yhdistelmän seuraavista menetelmistä:

  • Manuaalinen terapia: pehmytkudoskäsittelyt sekä nivelten mobilisaatiot vähentämään lihasten jännittyneisyyttä ja mahdollista kramppia sekä lisäämään verenkiertoa ja liikkuvuutta

  • Vahvistavat harjoitteet: parantavat lantion tukevuutta ja vähentävät kuormitushuippuja Piriformis-lihaksessa

  • Kivunhallinta: lämpö- ja kylmähoidot, manuaalinen terapia, akupunktio

  • Biomekaanisten haasteiden kartoitus ja hoito

  • Myofaskiaalinen käsittely: vapauttaa faskiakudosten liukuvuutta sekä parantaa nestekiertoa Piriformiksessa sekä ympäröivissä lihaksissa

  • Liikkuvuusharjoitteet: parantavat yleistä liikkuvuutta sekä vähentävät yksittäisten alueiden suurentunutta kuormitusta


Manuaalisen terapian ja kotiharjoitteluohjelman yhdistelmän on osoitettu tuottavan hyviä tuloksia Piriformis-syndrooman hoidossa.


Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden päätavoitteet Piriformis syndrooman hoidossa.


Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:

  1. Hallita kokonaiskuormitusta

  2. Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta

  3. Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä

  4. Lievittää kipua

  5. Parantaa ärtyneen hermon likuma-ominaisuuksia neuraalikudoksia mobilisoivilla harjoitteilla


Manuaalisella terapialla pyritään:

  1. Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja

  2. Vähentää ärtyneeseen hermoon kohdistuvaa hankaus- ja pinnekuormitusta

  3. Vähentää lihasten jännittyneisyyttä

  4. Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä

  5. Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa

  6. Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa

  7. Parantaa liikkuvuuksia

  8. Vähentää kivun häiritsevyyttä

Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.


Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:

Antamaaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.

 

Itsehoito

  1. Liiku säännöllisesti: Liikunta voi auttaa vähentämään Piriformis-syndrooman oireita ja parantamaan lihastoimintaa. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, pyöräily, uinti ja vesivoimistelu. Vahvistavat harjoitteet kehittävät alueen lihaksia ja parantavat tukevuutta. Nämä tulisi kuitenkin aloittaa varovaisesti lisäten kuormitusta ajan kanssa. Liian kuormittava harjoittelu lisää monesti jännittyneisyyttä ja oireilua.

  2. Vältä pitkäaikaista seisomista tai istumista: Pitkäaikainen seisominen tai istuminen pahentaa oireita ja lisää lihasten staattista jännittyneisyyttä. Pidä tauko istumisesta noin 20 minuutin välein.

  3. Käytä kylmää: Kylmähoito voi auttaa lievittämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Voit käyttää esimerkiksi jäätä, kylmäpakkausta tai kylmägeeliä.

  4. Kokeile lämpöä: Lämpöhoito rentouttaa lihaksia ja vähentää jännittyneen lihaksen aiheuttamaa painetta hermokudokseen. Voit käyttää esimerkiksi lämpöpakkausta tai lämpögeeliä.

  5. Venyttele säännöllisesti: etenkin takareisien sekä pakaran dynaamiset venytykset voivat edistää verenkiertoa ja lisätä liikkuvuutta. Vältä kuitenkin kovia ja pitkiä venytyksiä, näiden monesti vain lisätessä alueella esiintyvää jännittyneisyyttä.

  6. Käytä hierontapalloa tai foam rolleria käsitelläksesi piriformis-lihasta ja ja ympäröiviä kudoksia. Käsittelyä on hyvä jatkaa kunnes käsittelystä aiheutuva kipua vähenee noin puoleen verrattuna alkutilanteeseen. Käsittelyn voi toistaa 1-2 kertaa viikossa.

  7. Kokeile ergonomista työtuolia tai tyynyä pakaran alla vähentääksesi Piriformis-lihakseen kohdistuvaa painetta.

  8. Huolehdi riittävästä levosta: Riittävä uni ja lepo auttavat kehoa palautumaan ja voivat auttaa lievittämään Piriformis-syndrooman oireita.


Konsultoi fysioterapeuttia: Jos kipusi jatkuu itsehoitotoimenpiteistä huolimatta tai häiritsee päivittäisiä toimintojasi, konsultoi fysioterapeuttia.


4 553 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Iskiaskipu

Commenti


bottom of page