Tenniskyynärpää ja golfkyynärpää
Tenniskyynärpää, golfkyynärpää, lateraalinen epikondyliitti, mediaalinen epikondyliitti, kipu, rasitus, kuormitukseen liittyvä kipu, öinen kyynärpäävaiva, ylirasitus, alirasitus, degeneraatio , OMT fysioterapia, Helsinki
Kyynärpään jännevaivat ja kiputilat ovat melko yleisiä ja vaivaavat etenkin keski-iän jälkeen. Ne saattavat alkaa vaivihkaa lievällä jomotuksella ja kehittyä vähitellen pitkäkestoiseksi, arkipäivää ja yöunia häiritseväksi kipuhaitaksi. Taustalla nähdään usein jännekiinnitysalueen tendinoosia, jonka seurauksena jänteen kyky siirtää voimaa lihaksesta luuhun häiriintyy. Jänteen palautuminen jää puutteelliseksi, mikä johtaa tenosyyttien (jännesolujen) järjestäytymättömään kasvuun, solujen sisäisiin poikkeavuuksiin, kollageenisäikeiden häiriintymiseen ja ei-kollageenisen materiaalin lisääntymiseen jänteessä.
Tässä tekstissä käymme läpi tennis- ja golfkyynärpään tausta- ja riskitekijöitä sekä eri hoitomenetelmiä. Lisäksi saat itsehoito-ohjeita ja neuvoja, miten voit itse vaikuttaa kiputilan paranemiseen.
Mitä ovat tennis- ja golfkyynärpää?
Vaikka näiden kahden vaivan nimitykset viittaavat vahvasti urheilumaailmaan, suurimmalla osalla oireista kärsivistä taustalta löytyy aivan tavallinen arki. Kyseessä on kyynärvarren lihasten jännekiinnitysalueiden ylikuormitustila eli tendinopatia, joka paikantuu joko kyynärpään ulko- tai sisäsivulle:
Tenniskyynärpää (lateraalinen epikondyliitti): Kipu paikantuu ensisijaisesti kyynärpään ulkosivulle. Oireilu liittyy ranteen ja sormien ojentajalihasten yhteisen kiinnitysjänteen mekaaniseen rasitukseen tai alipalautumiseen. Tarkemmissa kudos- ja kuvantamistutkimuksissa suurimman mekaanisen kuorman kohteeksi näyttäisi jäävän etenkin extensor carpi radialis brevis -lihas. Kyseisen lihaksen ensisijaisena tehtävänä on ojentaa rannetta. Lisäksi se stabiloi eli pitää ranneniveltä paikallaan silloin, kun sormilla puristetaan jotakin esinettä. Tästä syystä pelkkä tavaroiden kantaminen tai lujasti tarttuminen saattaa provosoida kyynärpään ulkosivun kipua, vaikka itse kyynärpää ei liikkuisikaan. Tenniskyynärpää on vaivana huomattavasti yleisempi kuin golf kyynärpää.
Golfkyynärpää (mediaalinen epikondyliitti): Kipu tuntuu puolestaan kyynärpään sisäsivulla sijaitsevan luu-ulokkeen alueella. Tämän oireilun ajatellaan kytkeytyvän ranteen ja sormien koukistajalihasten sekä kyynärvarren voimakkaiden sisäänkiertäjien yhteisen jännealueen ylikuormitustilaan. Tällä alueella keskeisessä roolissa näyttäisivät olevan erityisesti pronator teres sekä flexor carpi radialis. Nämä lihakset aktivoituvat voimakkaasti esimerkiksi silloin, kun ranteella tehdään piiskaavia vääntöliikkeitä tai kun sormilla puristetaan jotakin tiukasti samalla kyynärvartta kiertäen. Vaivan fysiologia on pitkälti samankaltainen kuin tenniskyynärpäässä, mutta voimien kohdistuminen ja liikeketjun biomekaaniset haasteet suuntautuvat eri tavalla.
Aikaisemmin ajateltiin, että näissä kiputiloissa olisi kyse jänteen tulehdusreaktiosta, kuten nimen -iitti pääte antaa ymmärtää. Nykytutkimukset ja kudosbiopsiat ovat kuitenkin osoittaneet, että kyse on ensisijaisesti ei-tulehduksellisesta jänneoireilusta ja kudoksen rappeutumisesta. Jännerakenteessa nähdään tyypillisesti kollageenisäikeiden järjestäytymättömyyttä, paikallista korjausprosessin häiriintymistä sekä verisuonituksen uudismuodostusta. Tämä näyttäisi pikemminkin olevan seurausta jänteen sairaudesta ja hapenpuutteesta kuin varsinaisesta parantavasta prosessista.
Tämä ei silti täysin sulje pois hetkellisen tulehdusreaktion mahdollisuutta esimerkiksi äkillisen ylikuormitusvaiheen alussa, mutta pitkittyneessä oireilussa tulehduksen rooli näyttäisi olevan melko vähäinen eikä tällöin tulehduksen loppumisen odottaminen ole järkevää.
Epidemiologia
Tenniskyynärpäästä kärsii jossain elämänsä vaiheessa arvioiden mukaan noin 1–3 % väestöstä, ja vaivaa tavataan tyypillisimmin 35–50 vuoden ikähaarukassa. Golfkyynärpää on huomattavasti harvinaisempi, ja sen esiintyvyyden arvellaan olevan alle prosentin luokkaa. Toisin kuin monet muut jännevaivat, tenniskyynärpään esiintyvyydessä ei ole havaittu merkittävää eroa sukupuolten välihin, vaikka jotkin tutkimukset viittaavat naisten kärsivän toisinaan pitkäkestoisemmista oireista.
Kiputilan kestoon vaikuttaa monet eri tekijät, mutta vaiva voi olla luonteeltaan hyvinkin sitkeä. Ei ole tavatonta, että oireilu jatkuu aaltoilevana useita kuukausia, toisinaan jopa yli vuoden, ennen kuin jännekudos saavuttaa riittävän kuormitustoleranssin.
Etiologia
Kyynärpään alueen kiputilojen syntyyn voi vaikuttaa useat eri tekijät, jotka yksin tai yhdessä osallistuvat kipuoireen syntyyn. Yleisimpiä syitä ovat kudoksen yli- tai alikuormitus, kyynärvarren lihasten toistuvat mikrotraumat sekä suorat makrovammat, kuten kolahdukset tai äkilliset revähdykset.
Biomekaaniset tekijät, kuten heikentynyt lavan ja olkapään hallinta sekä liikeketjun häiriöt, voivat myös heijastua kyynärpään alueelle. Jos olkaniveltä stabiloivat lihakset (kuten kiertäjäkalvosin tai lavan lähentäjät) eivät toimi optimaalisesti, mekaaninen rasitus siirtyy herkästi liikeketjussa eteenpäin, jolloin kyynärvarren pienemmät lihasryhmät joutuvat työskentelemään suhteettoman kovaa. Toistuvat liikkeet, jotka lisäävät ranteen ojentajien tai koukistajien kuormitusta yhdistettynä voimakkaaseen puristukseen, voivat lisätä painetta ja mikroskooppista vaurioitumista jänteessä.
Taustalla on usein kyynärvarren lihasten kumulatiivinen ylikuormitus, joka johtaa jänteen rappeutumiseen eli tendinoosiin. Tällöin kudokseen syntyy mikroskooppisia vaurioita nopeammin kuin kudos ehtii niitä korjaamaan. Toistuva kuormitus, kuten golf tai tennis lisää jännekivun riskiä, mutta yhtälailla liikalihavuus, diabetes tai liian passiivinen elämäntapa voivat olla jännekivulle altistavia tekijöitä.
Mekaanisten tekijöiden lisäksi jänteiden terveyteen ja kivun kokemukseen vaikuttavat myös useat muut tekijät. Näiden ymmärtäminen tarjoaa kattavamman näkemyksen jännekivun etiologiasta.
Esimerkiksi geneettisellä alttiudella näyttäisi olevan oma roolinsa, sillä tietyt perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa suoraan jänteen rakenteelliseen lujuuteen sekä sen kykyyn palautua kuormituksesta. Myös hormonaaliset muutokset, erityisesti vaihdevuosien aikana tapahtuva estrogeenitason lasku, voivat heikentää jänteiden aineenvaihduntaa ja kudoselastisuutta myötävaikuttaen näin kiputilojen syntyyn. Taustalla vaikuttavat yleissairaudet on niin ikään syytä ottaa huomioon; tulehdukselliset sairaudet, kuten nivelreuma tai muut autoimmuunisairaudet, voivat itsessään ylläpitää kudosten herkistymistä ja heikentää jänteiden terveyttä.
Lopulta on välttämätöntä huomioida myös psykososiaaliset tekijät, kuten pitkittynyt stressi, ahdistuneisuus tai masennus. Nämä tekijät voivat herkistää keskushermostoa ja muuttaa tapaa, jolla aivot tulkitsevat kyynärpäästä tulevia signaaleja, mikä voi voimistaa kivun kokemusta ja hidastaa toipumisnopeutta. Tämä korostaa fyysisen terveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä merkittävää ja monimutkaista vuorovaikutusta jännevaivojen taustalla.
Jännekivun etiologia on siis monimuotoinen kokonaisuus. Siihen vaikuttaa mekaanisten, biologisten ja psykososiaalisten tekijöiden jatkuva vuorovaikutus, joka voi myötävaikuttaa oireiden syntyyn sekä niiden pitkittymiseen.
Riskitekijät
Tennis- ja golfkyynärpään kehittymiselle altistavat riskitekijät ovat usein moninaisia, ja ne voidaan jakaa kliinisessä työssä useampaan eri kategoriaan:
I. Kuormituksen epätasapaino: Äkillisesti ja ilman riittävää pohjakuntoa lisääntynyt mekaaninen kuormitus (kuten intensiivinen kevätpuutarhan hoito tai uuden mailapelin aloittaminen) voivat altistaa golf- tai tenniskyynärpäävaivaan. Toisaalta myös kudoksen liian vähäinen kuormitus (alikuormitus) voi heikentää jänteen rakennetta ja altistaa sen oireilulle.
II. Biomekaaniset tekijät ja liikeketjun häiriöt: Puutteellinen lapaluun ja olkapään hallinta muuttaa koko yläraajan kinematiikkaa. Kun proksimaaliset (ylempänä sijaitsevat) segmentit eivät stabiloi liikettä riittävästi, ranteen ojentajat ja koukistajat joutuvat kompensoimaan tilannetta, mikä nostaa jänteiden mekaanista kuormitusta. Myös ranteen poikkeavat kuormituskulmat ja lihasten kohonnut lepojännitys lisäävät kuormitusta ja heikentävät palautumista.
III. Työympäristö ja staattinen rasitus: Pitkäkestoinen ja staattinen näyttöpäätetyö tai kännykän käyttö lisää kyynärvarren lihasten jatkuvaa matalatehoista jännitystä. Riskiryhmässä ovat myös raskaat käsin tehtävät työt, joissa yhdistyvät jatkuva voimakas puristus, vääntöliikkeet sekä mahdollisten työkoneiden aiheuttama tärinä.
IV. Neurologiset liitännäistekijät: Kaularangan toimintahäiriöt, segmentaaliset ärsytystilat tai muut yläraajan pinnetilat (kuten rannekanavaoireyhtymä tai TOS-oireyhtymä) voivat herkistää hermostoa altistaen haasteille myös alempana liikeketjussa.
V. Biologiset ja kudosrakenteelliset tekijät: Paikallinen kudosten heikentynyt aineenvaihdunta tai heikentynyt verenkierto hidastavat jänteen uusiutumista. Pitkittyneissä tilanteissa taustalta saattaa löytyy myös jännekiinnityksen huomaamattomia mikroskooppisia rispaantumia, paikallista kudosnesteen kertymistä tai jopa osittaisrepeämiä, jotka vaikuttavat suoraan jänteen kykyyn siirtää voimia.
Oirekuva
Tennis- ja golfkyynärpään tyypillisin oire on kyynärpään sivuilla (ulomman tai sisemmän luu-ulokkeen alueella) tuntuva kipu, joka pahenee jännettä kuormittaessa tai siihen kohdistuvan suoran paineen ja venytyksen myötä. Äkillisen kuormituksen yhteydessä tai oireilun alkuvaiheessa kipu saattaa tuntua hyvinkin terävältä ja voimakkaalta, mikä voi vaikeuttaa kyynärvarren ja ympäröivien lihasten normaalia käyttöä.
Ajan myötä kipu muuttuu tyypillisesti tylpäksi tai jomottavaksi, ja sille voi olla ominaista tietty viive. Tällöin hankalin särky ei välttämättä tunnu itse suorituksen aikana, vaan se saattaa ilmaantua vasta kuormituksen loputtua tai esimerkiksi seuraavan yön aikana. Monesti ajatellaan, että jos kyynärpäässä ei tunnu kipua harrastuksen tai työn aikana, vaiva on ohi. Tämä on kuitenkin yleinen harhaluulo, joka voi johtaa oireilun uusiutumiseen tai pitkittymiseen; pelkkä kivun lieventyminen tai sen hetkellinen puuttuminen ei vielä tarkoita jänteen kuormitustoleranssin täydellistä palautumista.
Kyynärpään jänneoireiluun liittyy tyypillisesti myös voimakas paikallinen kosketus- ja painonarkuus suoraan luukiinnityksessä tai heti sen alapuolella sijaitsevassa jännekudoksessa. Jännealueella saattaa toisinaan myös näkyä tai tuntua pientä paikallista turvotusta. Kipuileva kyynärpää ja kyynärvarren lihakset tuntuvat usein aamuisin huomattavan jäykiltä tai kankeilta, ja jänteeseen kiinnittyvän lihasryhmän toiminta sekä puristusvoima ovat usein selkeästi heikentyneet.
Oireiden edetessä arki saattaa vaikeutua merkittävästi, ja kivun voimakkuus voi vaihdella paljonkin. Maitopurkin nostaminen, ovenkahvan kääntäminen, kätteleminen tai tietokoneen hiiren käyttö voivat muuttua hyvinkin haastaviksi. Pitkittyessään tennis- ja golfkyynärpää alkavat usein oireilla myös levossa tai öisin häiriten yöunia. Tämän vuoksi syntynyttä oireilua olisi tärkeää lähteä hoitamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin kuntoutus on usein nopeampaa ja tehokkaampaa.
Hoito
Hoidon keskeisenä tavoitteena on parantaa kyynärvarren jänteiden ja lihasten kykyä kestää mekaanista kuormitusta ilman kudoksen turhaa kipeytymistä. Tämä tavoite on tärkeä pitää mielessä, kun suunnittelee ja valitsee hoitostrategiaa useista eri vaihtoehdoista. Yksilölliset taustatekijät, ikä, harrastus- ja liikuntatottumukset sekä potilaan omat tavoitteet arjen tai työn suhteen on aina otettava huomioon hoitointerventiota valittaessa.
Kortisoni- ja puuduke-injektiot saattavat helpottaa kyynärpään oireita hetkellisesti, mutta laajojen seurantatutkimusten valossa ne näyttäisivät kuormittavan kollageenisäikeiden ristiliitoksia, mikä voi heikentää jänteen sisäistä rakennetta ja sen mekaanista vetolujuutta. Joskus tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa jännekipu pitää saada helpottumaan nopealla aikataululla vaikkapa vain hetkeksi, jolloin kortisoni- ja puuduke-injektio voi tulla harkittavaksi. Tyypillisimpiä esimerkkejä ovat urheilijoiden kovat kivut kesken kisakauden tai turnauksen, jolloin oiretta halutaan rauhoittaa välitöntä suorituskykyä varten. Kortisonia voidaan toisinaan harkita myös pitkään kroonistuneen ja sitkeän kyynärpääkivun hoidossa, mikäli progressiivisella harjoittelulla tai muilla konservatiivisilla tavoilla ei pitkäjänteisestä yrittämisestä huolimatta ole saavutettu toivottua tulosta. Tällöin injektiolla voidaan parhaassa tapauksessa yrittää katkaista jänteen pitkittynyt kipeytymis- ja suojajännityskierre, minkä rauhoituttua päästään usein aloittamaan jänteen asteittainen kuntouttaminen ja vahvistaminen uudelta pohjalta.
Leikkaushoitojen teho on nykytutkimuksen valossa toisinaan hieman kyseenalainen, ja saavutettuja tuloksia pidetään monissa tapauksissa verrannollisina laadukkaan konservatiivisen hoidon kanssa. Operatiivista hoitoa suositellaankin yleensä vasta silloin, kun potilaalla on ollut pitkään jatkuvaa, merkittävää haittaa ja toimintakyvyn heikkenemistä arjessa, eivätkä muut hoitomuodot ole useamman kuukauden säännöllisestä toteutuksesta huolimatta tuoneet toivottua apua.
Fysioterapia
Fysioterapian päätavoitteena on vähentää kyynärpään alueella tuntuvaa kipua sekä parantaa työ- ja toimintakykyä. Alkuvaiheen kuntoutus keskittyy kivun lievitykseen, joka usein saavutetaan erilaisilla passiivisilla toimenpiteillä, kuten pehmytkudoskäsittelyllä, nivelten mobilisaatio- tai manipulaatio hoidoilla, akupunktiolla tai muulla kivunhoidon menetelmällä. Lue lisää manuaalisen terapian vaikutuksesta kipuun ja toimintakykyyn täältä.
Fysioterapia sisältää myös ohjausta ja neuvontaa, koska potilaan on tärkeä ymmärtää mitkä asiat pahentavat kipuja, jolloin näitä voidaan joko välttää tai vähentää. Kuormituksen modifiointi on aina osa hoitoa. Tieto ja ymmärrys vaivan luonteesta, taustatekijöistä ja mahdollisesta kivun kestosta näyttäisi myös parantavan vaivan ennustetta.
Kivun hellittäessä siirrytään vahvistamaan kudoksia sekä parantamaan koko yläraajan ja lapaluun hallintaa nousujohteisella harjoittelulla. Nousujohteisella harjoittelulla pyritään parantamaan kipeytyneiden rakenteiden kuormituskestävyyttä, jotta nämä ei jatkossa kipeytyisi yhtä herkästi. Mahdollisia liikerajoituksia hoidetaan manuaalisen terapian sekä liikkuvuusharjoitteiden yhdistelmällä.
Tennis- ja golfkyynärpään kivun hoidossa käytettävät menetelmät ja harjoitteet hyödyntävät samoja periaatteita, mitä käytetään myös muiden jänteiden kipeytyessä. Jännekipujen taustoihin ja hoitomenetelmiin kannattaa tutustua tarkemmin, koska mitä enemmän näistä ymmärtää, sitä paremmin niitä pystyy itse hoitamaan. Olen kirjoittanut jännekipua käsittelevän artikkelin, jonka loppuosassa on esiteltynä nelivaiheinen kuntoutusohjelma, jota voi soveltaa itselleen sopivaksi. Tätä seuraamalla voi tehokkaasti itse hoitaa kipuilevaa jännettä. Artikkeliin pääset painamalla tästä.
Kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa on tärkeää huomioida henkilön toiveet ja tavoitteet. Kuntoutus-suunnitelma muotoutuu aina yksilöllisesti ja tämä voi olla hyvin erilainen riippuen siitä onko kyseessä esimerkiksi toimistotyötä tekevä henkilö, jonka kyynärpää kipeytyy hiirtä ja näppäimistöä käytettäessä tai urheilija, joka ei pysty ammattiaan jatkamaan kivun estäessä toimintaa.
Alla lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden tärkeimmät tavoitteet tennis- ja golfkyynärpään hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta ja vähentää kipuhaittaa
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä ja palautumista
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentää kivun häiritsevyyttä
Opastuksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaan riittävästi tietoa vaivan luonteesta, taustatekijöistä sekä ennusteesta, jotta kipu ei aiheuttaisi yhtä suurta huolta tai pelkoa. Tieto vaivan paranemisprosessista ja hoito-ennusteesta lisää motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen ja parantaa minäpystyvyyttä. Samalla käsitellään tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun, jolloin näihin voi tarvittaessa tehdä muutoksia. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin myös kivun kanssa elämisestä tulee helpompaa.
Itsehoito
Kuormituksen modifiointi (ei täyslepoa): Vältä aktiviteetteja, jotka pahentavat kipua voimakkaasti. Lievä tai kohtalainen, nopeasti kuormituksen lopettamisen jälkeen helpottava oireilu on usein sallittua. Kovaa tai pitkäkestoista särkyä vasten tekeminen ei kuitenkaan ole järkevää. Pyri korjaamaan myös asento- ja työergonomiaa (kuten tietokoneen hiiren paikkaa tai puhelimen puristusotetta).
Isometriset harjoitukset: Suorita isometrisiä eli paikallaan pitäviä harjoituksia kyynärvarren kipeytynyttä lihas-jänneyksikköä kohtaan pitämällä vastusta paikallaan (esimerkiksi ranteen ojennusta tai koukistusta vastusta vastaan). Tämä auttaa tutkitusti lievittämään jänteessä tuntuvaa kipua ja parantamaan lihasten toimintaa.
Vahvista lihaksia nousujohteisesti: Tee vahvistavia harjoituksia, jotka kohdistuvat kyynärvarren lihaksiin, sekä tarvittaessa koko yläraajan liikeketjuun. Harjoitusten voimakkuutta ja vastusta tulisi lisätä vähitellen, jotta jänteen mekaaninen kuormituskestävyys paranee pitkällä aikavälillä.
Venyttely ja liikkuvuusharjoitukset: Totuttele kevyisiin kyynärvarren ja ranteen venytyksiin sekä liikkuvuusharjoituksiin, jotka eivät provosoi kipua. Vältä kuitenkin kovaa tai pitkäkestoista venytystä, sillä se saattaa lisätä jänteen kiinnityskohdan kompressiota ja ärsyttää kudosrakennetta entisestään.
Kokeile kylmää tai lämpöä: Akuutissa ja ärtyneessä vaiheessa kylmähoito voi auttaa lievittämään särkyä ja vähentämään mahdollista paikallista kudosärsytystä. Käytä kylmäpakkausta 15–20 minuutin ajan tarvittaessa kolme tai neljä kertaa päivässä. Mikäli kyseessä on pitkittynyt vaiva, johon liittyy voimakasta aamujäykkyyttä, paikallinen lämpöhoito voi puolestaan parantaa kudoksen elastisuutta ja aineenvaihduntaa ennen liikkumista.
Ota mikrotaukoja: Muista pitää säännöllisiä taukoja aktiviteeteissa, jotka rasittavat kyynärvarren jänteitä (kuten pitkäkestoinen päätetyö, käsin ruuvaaminen tai neulominen). Lyhyet mikrotauot auttavat palauttamaan lihasten toimintaa ja vähentävät jatkuvaa staattista jännitystä.
Kipulääkitys: Tarvittaessa lyhytkestoinen kipulääkitys voi helpottaa vaikeinta särkyä ja mahdollistaa käden kevyen käytön arjessa, mutta lääkkeiden käyttöä ei kannata turhaan pitkittää, sillä ne eivät korjaa vaivan taustalla olevia biomekaanisia syitä.
Jos kyynärpään kipu jatkuu pitkään, pahenee tai rajoittaa merkittävästi normaalia arkeasi, on tärkeää olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen, jolla on kokemusta jännevaivojen kuntouttamisesta.
Kommentit