top of page
  • Writer's pictureDaniel Selin

Akillesjänteen kipu

Päivitetty: 14. marrask. 2023

Akillesjänteen kiputila, akillesjännekipu, akillesjänteen tendiniitti, pohkeen kipu, akillesjänteen tendinopatia, juoksijan pohjekipu, jännekipu, Helsinki, OMT fysioterapia

Akillesjänteen kipu, jalka

Akillesjänteen kipu on usein seurausta akillesjänteen rappeumasta ja tähän kohdistuvasta suurentuneesta rasituksesta joko yksittäisenä tapahtumana tai pidemmän ajan seurauksena.


Akillesjänne on ihmisen suurin ja vahvin jännerakenne ja sillä on tärkeä tehtävä niin iskunvaimentajana kuin työntävänä elimenä ihmisen etenemisen aikana.


Akillesjänteen kipeytyessä puhutaan usein akillesjänteen tulehduksesta, vaikka nykytietämyksen mukaan näissä esiintyy vain harvoin tulehdustilaa. Sen sijaan kipeytymisen taustalla nähdään monesti degeneratiivisia eli niin kutsuttuja ikä- tai rappeumamuutoksia, joissa kudosten nestepitoisuus, kimmoisuus ja elastisuus vähenevät. Voidaan sanoa kivun johtuvan akillesjänteeseen vaikuttavien patologisten muutosten yhdistelmästä, jotka johtuvat yleensä ylirasituksesta ja jänteeseen kohdistuvasta liiallisesta kroonisesta rasituksesta. Akillesjänteen rappeuma voi jatkua hyvinkin pitkään piilevästi ilman kipua, jonka jälkeen jänteen ylikuormitus kipeyttää jänteen ja paljastaa alla rappeuman.


Sitä voi esiintyä sekä urheilijoilla, paljon liikkuvilla että passiivisemman elämäntyylin edustajilla. Jänteen joustavuuden puute tai jäykkyys voivat lisätä kiputilan riskiä, mutta eivät ole ainoa selittävä tekijä vaivan synnyssä.


Kiputilalle on ominaista akillesjänteessä, pohkeen alaosassa tai kantaluun takaosassa tuntuva kipu, joka pahenee rasituksen aikana tai tämän jälkeen. Liikkeellelähtökipu ja aamujäykkyys ovat myös tavallisia ja monesti vaiva alkaakin pelkällä aamuisin tuntuvalla pohkeen tai akillesjännealueen jäykkyydellä. Kiputila voidaan jaotella sijainnin mukaan kahteen eri ryhmään, eli akillesjänteen insertiokipuun, jossa kipu sijaitsee joko kantapäässä tai hyvin lähellä tätä sekä jännekipuun, jossa kipu sijaitsee selvästi korkeammalla akillesjänteessä tai pohkeen alaosassa. Erottelu näiden välillä on tärkeä tehdä, koska hoidollisesti näissä on muutama erityispiirre, mitkä on hyvä ottaa huomioon hoitoa suunniteltaessa.

 

Epidemiologia

Vanhempi ikä, miessukupuoli, korkeampi rasvamassa ja vyötärönympärys ovat yhteydessä akillesjänteen kipeytymisen suurempaan todennäköisyyteen.


On myös osoitettu, että kroonista akillesjänteen kipua sairastavilla henkilöillä on merkkejä sekä perifeerisestä, että sentraalisesta herkistymisestä kivulle.


Suurentunut rasitus, huono verenkierto, lihasjänneyksikön heikkous tai joustamattomuus, sukupuoli, hormonitoiminta ja aineenvaihdunnalliset tekijät ovat yhteydessä akillesjänteen kipeytymiseen. Toistuva rasitus häiritsee jänteen rakennetta, ja kollageenikuidut alkavat liukua toistensa ohi, jolloin niiden ristisidokset rikkoutuvat ja kudos menettää vetolujuutensa. Tämän kasautuvan mikrotrauman ajatellaan heikentävän kollageenin ristisidoksia ja vaikuttavan jänteen kollageenimatriisiin ja verisuonistoon, mikä lopulta johtaa jänteen kiputilaan.

 

Ominaispiirteet

Akillesjänteen kipeytyessä on tyypillistä, että oireet pahenevat rasituksen aikana tai tämän jälkeen. Alkuun kivut häviävät nopeasti kuormituksen lakattua, mutta tilan edetessä kipu jatkuu aina vain pidempään.


Aamukipu on tunnusomainen oire, koska jänteeseen kerääntyy yön aikana nestettä, joka lisää jänteen sisäistä painetta, joka kasvaa edelleen kun jalka asetetaan alustaa vasten ja jänteeseen kohdistuu kuormitusta.


Akillesjänne tai tämän kiinnitys kantaluuhun on kosketusarka ja monesti myös paksuuntunut. Paksuuntuminen ei välttämättä johdu tulehduksellisesta turvotuksesta vaan jänteen sisältämän kollageenin ”sotkeutumisesta” ja kiinnikkeiden synnystä. Jänteessä nähdään usein myös verisuonten sisäänkasvua kehon pyrkiessä lisäämään verenkiertoa ja hapensaantia oirealueella. Sisäänkasvaneet verisuonet näyttäisivät kuitenkin olevan heikosti rakennettuja, joten verta pääsee tihkumaan jännerakenteisiin, jonka oletetaan pahentavan kiputilaa.


Liikkuminen missä yhdistyy jänteeseen kohdistuvaa tärinää, venytystä ja muuta nopeeta kuormitusta provosoivat monesti kipua. Jänne näyttäisi pitävän kovasta vastusharjoittelusta, joissa liikkeet tehdään hitaasti riittävän kovaa kuormaa vasten. Tämä näyttäisi vahvistavan jänteen rakenteita, vähentävän kipua sekä lisäävän jänteen kuormituskestävyyttä. Vastaavanlaisia tuloksia voimaharjoittelusta on saatu myös muiden jännekipujen hoidossa ja tämä on hoitokeino, mitä tulisi kokeilla ennen muita vaihtoehtoja.


Jalan virheasennoilla on osoitettu olevan löyhä kytkös kiputilan syntyyn, mutta kiputilaa esiintyy myös ilman alla piileviä jalkojen virheasentoja. Sekä yli- että alipronaation on osoitettu lisäävän akillesjänteen kiputilojen esiintyvyyttä. Näiden korjaamiseen voidaan laatia oma suunnitelma ja tarvittaessa teettää yksilölliset tukipohjalliset tukemaan jalan rakenteita vähentääkseen akillesjänteeseen kohdistuvaa kuormitusta. Pelkkien pohjallisten käytöllä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan suurta merkitystä oireen vähenemisen kanssa, mutta ovat oiva lisä kuntoutuskokonaisuuteen, jos taustalla nähdään jalan virheasentoja, jotka voidaan liittää akillesjänteen kipeytymiseen.

 

Riskitekijät

Akillesjännekivun syntyyn liittyy riskitekijöitä, joista muutama mainittu alla:


· Ylipaino

· Juoksuun liittyvät haasteet; liian kovalla alustalla juokseminen, ylämäkijuoksu tai liian nopeasti nostetut kuormitusmäärät

· Nilkan ja jalkaterän biomekaaniset muutokset; korkea- tai matalakaarinen jalkaterä tai nilkan liikerajoitukset

· Metaboliset ja hormonaaliset tekijät; ylipaino, diabetes, psoriasis, korkea verenpaine tai kolesteroliarvot

· Lääkitykset ja sairaudet; esimerkiksi kortisonia sisältävät lääkkeet sekä reuma- ja rappeumasairaudet

 

Hoito

Akillesjänteen kivun ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen hoito. Alkuun voi olla hyötyä lepuuttaa jalkaa kipua aiheuttavasta liikunnasta, mutta täysin ei kannata jäädä makaamaan tämän monesti pitkittäessä kiputilan kokonaiskestoa.


Kivun lievittämiseksi voidaan kokeilla kylmähoito tai kipu- ja tulehduskipulääkkeitä.

Pohkeen syvähieronta sekä nilkan mobilisoiva käsittely ovat tehokas tapa vähentää kipua hetkellisesti, jolloin muu harjoittelu onnistuu paremmin.


Riittävän pitkäkestoinen ja kovatehoinen voimaharjoittelu näyttäisi kuitenkin muodostavan perustan jännekipujen hoidossa tämän vähentäessä oireiden kestoa sekä kivun voimakkuutta. Oikeanlaisella voimaharjoittelulla voidaan vahvistaa jännerakennetta, jolloin nämä kestävät paremmin niihin kohdistuvaa rasitusta kipeytymättä.


Venyttelyllä ja liikkuvuusharjoitteilla voidaan mahdollisesti muuttaa kollageenirakenteiden suuntaa venytyksen suuntaisiksi, jolloin nämä kestävät vetorasitusta paremmin. Venytyksen kanssa on silti syytä olla varovainen tämän lisätessä etenkin kiinnitysalueen kipua venytyksen aiheuttaman kompression vaikutuksesta.

 

Toissijainen hoitolinja

Jos konservatiivisella hoitolinjalla ei saavuteta toivottua tulosta 3-6 kuukauden sisällä voidaan harkita toissijaisia hoitokeinoja, joita ovat esimerkiksi seuraavat:


· Kortikosteroidi-injektiot

· Verihiutaleplasmahoito (PRP)

· ESWT-paineaaltohoito

· Neulaushoidot

· Matalan tason laserhoito (LLLT).

· Leikkaus


Leikkaushoitoa voidaan harkita, jos muut vähemmän invasiiviset hoidot ovat epäonnistuneet tai jos kiputila on hankala ja pitkittyy.

 

Fysioterapia

Fysioterapia alkaa aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On eroteltava taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn. Yksikään akillesjänne tai sen kiputilan hoito ei ole täysin samanlainen.


Vaikka kiputilan syntymekanismi on monimuotoinen ja haastava niin voidaan muutama perusperiaate nostaa esiin kiputilan kuntoutuksesta. Aikaisemmin kipeää akillesjännettä on hoidettu pääsääntöisesti levolla, kylmällä, venyttelyllä tai lääkkeillä. Nykyään pyritään kuormittamaan ja harjoittamaan lihasjännekompleksia huomattavasti aikaisemmin.


Hoidon kulmakiveksi on noussut melko kova ja nousujohteinen harjoittelu, jonka tavoitteena on vahvistaa niin akillesjänteen välityksellä kiinnittyviä lihaksia kuin jännettä itsessään. Jänteen on oltava luja ja kimmoisa kestääkseen siihen kohdistuvaa kuormitusta. Myös biomekaaniset tekijät ja kuormitukseen vaikuttavat muuttujat otetaan huomioon. Lepo ja venyttely ilman oikeanlaista kuormitusta heikentää jänteen kuormituskestävyyttä ja lisää kipua.


Lihasjännekompleksin vahvistaminen aloitetaan usein isometrisillä, ilman liikettä tapahtuvilla, harjoitteilla, jonka jälkeen siirrytään hitaaseen voimaharjoittelutyyppiseen harjoitteluun. Harjoittelu siirtyy vähitellen kohti nopeampia ja haastavampia harjoitteita unohtamatta kehon hallintaa ja biomekaniikkaa ylempänä. Nousujohteisuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia harjoituksen toteuttamisessa. Harjoittelujaksot ovat usein pitkiä ja harjoittelu kovaa.


Kävelyn opetteleminen päkiältä ponnistavammaksi lisää myös pohjelihasten työtä ja onkin oiva tapa lisätä alueen kuormitusta arjessa. Pieni kipu harjoittelun yhteydessä sallitaan, sillä on osoitettu, että pientä kipua vasten tehdyt harjoitteet tai muu toiminta usein nopeuttavat kuntoutusta.


Harjoittelua voidaan helpottaa, riippuen taustatekijöistä, esimerkiksi yksilöllisillä tukipohjallisilla, kantapehmusteilla ja –korotuksilla tai muilla tuilla ja teippauksilla. Pohjelihaksia rentouttava käsittely saattaa vähentää koettua kipua ja helpottaa harjoittelua. Tässä voidaan esimerkiksi käyttää manuaalista käsittelyä, akupunktiota tai muuta vastaavaa menetelmää, jolla pyritään rentouttamaan lihasjännekompleksi samalla vähentäen jänteeseen kohdistuvaa veto- ja painekuormitusta sekä lisätä alueen verenkiertoa.


Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden päätavoitteet akillesjänne kivun hoidossa.


Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:

  1. Hallita kokonaiskuormitusta

  2. Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta

  3. Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä

  4. Lievittää kipua


Manuaalisella terapialla pyritään:

  1. Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja

  2. Vähentää lihasten jännittyneisyyttä

  3. Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä

  4. Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa

  5. Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa

  6. Parantaa liikkuvuuksia

  7. Vähentää kivun häiritsevyyttä

Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.


Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:

Antamaaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.

 

Itsehoito

  1. Lepo: Vältä kovatehoisia aktiviteetteja, jotka pahentavat kiputilaa ja lepuuttele jalkojasi jos ne tuntuvat väsyneiltä tai ovat kipeät.

  2. Kylmä: Käytä kylmää 15-20 minuutin ajan kolme tai neljä kertaa päivässä.

  3. Venytys: Tee pumppaavia pohjelihasvenytyksiä. Venyttely voi auttaa vähentämään kipua ja parantamaan joustavuutta.

  4. Vahvistaminen: Tee harjoituksia pohjelihaksen vahvistamiseksi, nämä edistävät paranemista ja verenkiertoa.

  5. Jalkineet: Käytä kenkiä, jotka tarjoavat hyvän kaarevan tuen ja pehmustuksen. Vältä litteitä kenkiä ja korkeita korkokenkiä.

  6. Tukipohjalliset: Harkitse yksilöllisten tukipohjallisten käyttöä, jotka tarjoavat lisätukea jalkasi kaariin.

  7. Hieronta: Käytä tennis- tai jäädytettyä vesipulloa hieromaan pohjelihaksia ja jalkapohjaa. Tämä voi auttaa vähentämään kipua ja tulehdusta.

  8. Kipulääke: Kipulääkkeet, kuten ibuprofeeni tai paracetamoli, voivat auttaa vähentämään kipua ja tulehdusta.


Muista, että jos kipusi jatkuu tai pahenee, on tärkeää konsultoida terveydenhuollon ammattilaista lisätutkimusta ja hoitoa varten. Yksilöllisen ohjelman saamiseksi suosittelen vaivasta kärsivää olemaan yhteydessä alaraajoihin erikoistuneeseen fysioterapeuttiin.







Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Iskiaskipu

Comentarios


bottom of page