Ischiofemoral impingement, IFI, lonkkakipu, Iskiofemoraalinen ahtaus, pakarakipu, lonkan ahtaus, kävelyyn liittyvä kipu, syvä pakarakipu, Piriformis syndrooma, aamujäykkyys, kävelykipu, OMT fysioterapia, Helsinki
Lonkan Iskiofemoraalinen pinnetila, eli Ischiofemoral impingement (IFI), on syvää pakarakipua ja mahdollista alaraajasäteilyä aiheuttava sairaus, jossa Iskiashermo jää puristuksiin istuinkyhmyn ja lonkan pienen sarvennoisen (lihasten kiinnittymisalue reisiluussa lähellä lonkkaniveltä) väliin. Vaiva on suhteellisen harvinainen ja muistuttaa oirekuvaltaan hieman Piriformis syndroomaa, johon se monesti myös sekoitetaan. Hoidon kannalta olisi kuitenkin tärkeää erottaa nämä toisistaan, koska molemmilla on omat ominaispiirteet ja hoitoperiaatteet.
Vaiva kehittyy tyypillisesti iskuvamman tai lonkkaleikkauksen seurauksena, mutta myös spontaani kipeytyminen on mahdollista. Tällöin taustalla voi olla joko alueella esiintyvää anatomista poikkeamaa, joka altistaa iskiofemoraalisen tilan ahtaudelle ja Iskiashermon pinteelle tai alueelle kohdistuu suurentunut kuormitus, jonka seurauksena lihaksisto on jatkuvassa jännitystilassa. Molemmissa tapauksissa Iskiofemoraalinen tila ahtautuu ja Iskiashermo jää pinteeseen joko luisten rakenteiden tai lihasten väliin.
Etiologia
Iskiofemoraalisen tilan synnynnäinen ahtaus, naissukupuoli, pakaraan kohdistunut iskuvamma ja lonkkaleikkaus altistavat IFIn syntyyn. Alkuun nähdään usein Quadratus femoris- lihaksen turvotusta tai rasvoittumista, jonka seurauksena tila istuinkyhmyn ja reisiluun välillä kapenee. Myös takareisivammat lähellä takareiden lähtökiinnitystä voivat altistaa IFIn syntyyn. Kaventuneen tilan myötä Iskias hermo voi jäädä puristukseen tai siihen voi kohdistua hankausta etenkin tilanteissa, joissa reisiluu kiertyy ulkokiertoon tai ojentuu. Myös muut lonkan liikesuunnat voivat aiheuttaa hankausta ja pinneoiretta Iskiashermoon. Pitkään jatkuessaan puristus ja hankaus aiheuttavat hermoärsytykseen liittyviä oireita syvällä pakarassa tai takareiden yläosassa.
Lonkan Iskiofemoraalisen pinnetilan taustalla voi olla lukuisia eri syitä:
Trauman tai leikkauksen jälkeinen lihas tai jännetulehdus
Leikkauksen jälkeinen arpikudoskiinnikkeiden muodostuminen
Lonkka- tai reisiluumurtuman jälkeinen ahtaus
Pakara-alueelle kohdistunut vamma, kuten kaatuminen tai iskuvamma
Lonkan kehityshäiriöt, kuten Coxa valgan aiheuttamat linjaushäiriöt alaraajoissa
Syvien pakaralihasten ylikuormitus tai alipalautuminen
Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen implantin siirtymä
Alaselän tai lantion ongelmat, jotka lisäävät syvien pakaralihasten jännittyneisyyttä
Poikkeavan kova harjoittelu
Jalkoihin liittyvät haasteet, jotka muuttavat alaraajojen toimintaa
IFI:ssä Iskiashermo ärtyy ja kipeytyy jäädessään puristukseen istuinkyhmyn ja lonkan pienen sarvennoisen väliin
Lonkan Iskiofemoraalisessa pinnetilassa Iskias hermo jää puristukseen tai hankautuu istuinkyhmyn ja reisiluun pienen sarvennoisen väliin. Myös lihaksistossa tapahtuvat muutokset voivat altistaa vaivan syntyyn tai pahentaa tätä. Tällöin etenkin Quadratus femoris-lihas on tärkeässä roolissa tämän anatomisen sijaintinsa puolesta. MRI kuvissa nähdään IFI:n osalta usein turvotusta ja/tai paksuuntumaa juuri Quadratus femoris-lihaksessa.
Oirekuva
Tyyppioireita ovat syvällä oirepuolen pakarassa tuntuva kipu, pistely ja tunnottomuus, joka voi pahimmillaan säteillä takareittä pitkin kohti polvea. Kipu voi myös tuntua nivustaipeessa tai sisäreisissä, mutta syvällä pakarassa tuntuva kipu on kaikkein tyypillisintä. Lonkassa tai pakarassa voi myös esiintyä napsahtelua tai rahinaa lonkkaa liikuteltaessa.
Kipu pahenee tilanteissa, joissa Iskiofemoraalinen tila kapenee joko istuinkyhmyn ja reisiluun lähentyessä toisiaan tai tilanteissa, joissa alueen lihakset jännittyvät. Nopea kävely, jossa askelpituus on pitkä, provosoi tyypillisesti IFI:n oireita. Tällöin nopea kävely tai pitkien askeleitten ottaminen lisää lonkan ojennusta lantiota vasten, mikä vähentää tilaa istuinkyhmyn ja pienen sarvennoisen välillä. Myös reiden ulkokiertoa vaativat toiminnot sanotaan pahentavan oireita, mutta todellisuudessa mikä tahansa lonkkaan kohdistuva liike tai lihasjännitys voi kasvattaa oireita tässä vaivassa.
Kipu lievittyy usein rauhallisen kävelyn tai uinnin aikana tai asennoissa, joissa kipualueen lihaksisto rentoutuu ja luinen ahtaus on pienimmillään.
Lonkan Iskiofemoraalinen ahtaus sotketaan monesti Piriformis syndroomaan tai selkäperäiseen Iskiasvaivaan, koska näiden kliininen oirekuva muistuttaa IFIä. Piriformis-syndroomassa oireet kuitenkin provosoituvat eri tilanteissa kuin IFI:ssä eikä IFIin liity neurologisia löydöksiä, kuten selkäperäisissä Iskiasvaivoissa.
Hoito
IFIn ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapiaa. Harjoittelulla pyritään parantamaan alaraajojen biomekaanisia ominaisuuksia sekä vähentämään pakara-alueelle kohdistuvaa suurentunutta kuormitusta.
Hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Tämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla. Myös liikkuvuuksia parantavat tai ylläpitävät harjoitteet yhdessä manuaalisen terapian kanssa näyttäisi helpottavan IFI:iin liittyviä oireita.
Lääkehoitona käytetään yleisesti tulehduskipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien yhdistelmää. Mahdollista tulehdusta ja kudosturvotusta tulisi myös hoitaa kylmähoidoilla, joita toistetaan useaan kertaan päivässä.
Kirurgisia toimenpiteitä tulisi harkita vasta silloin, jos konservatiivisella hoidolla ei saavuteta toivottua tulosta tai jos potilaalla on vaikea kipu, joka heikentää toimintakykyä. Leikkauksella voidaan suurentaa luista tilaa istuinkyhmyn ja reisiluun välissä höyläämällä "ylimääräistä" luuta joko istuinkyhmystä tai reisiluun pienestä sarvennoisesta. Myös arpikudoskiinnikkeiden kirurginen poisto voi lisätä Iskiashermon kulun tilaa ja vähentää mahdollista pinnettä.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On pyrittävä selvittämään, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn ja tehdä hoitosuunnitelma, minkä avulla nämä saadaan muuttumaan.
Tarkan arvioinnin perusteella laaditaan hoitosuunnitelma, joka on räätälöity yksilöllisten löydösten ja havaintojen perusteella. Fysioterapian tavoitteena on vähentää Iskiofemoraaliseen tilaan kohdistuvaa suurentunutta kuormaa ja pinnettä sekä parantamaan toimintakykyä.
Fysioterapia suunnitellaan aina yksilöllisesti, mutta tämä ja pitää monesti sisällään yhdistelmän seuraavista menetelmistä:
Manuaalinen terapia: pehmytkudoskäsittelyt sekä nivelten mobilisaatiot vähentämään lihasten jännittyneisyyttä sekä lisäämään liikkuvuuksia. Manuaalinen terapia myös vähentää kipua, lisää neste- ja verenkiertoa sekä parantaa toimintakykyä.
Vahvistavat harjoitteet: parantaa lantion tukevuutta ja vähentää kuormitushuippujen syntyä.
Kivunhallinta: lämpö- ja kylmähoidot, manuaalinen terapia, akupunktio
Biomekaanisten haasteiden kartoitus ja hoito
Myofaskiaalinen käsittely: vapauttaa faskiakudosten liukuvuutta
Liikkuvuusharjoitteet: parantaa yleistä liikkuvuutta sekä vähentää yksittäisten alueiden suurentunutta kuormitusta
Manuaalisen terapian ja kotiharjoitteluohjelman yhdistelmän on osoitettu tuottavan hyviä tuloksia IFIn hoidossa.
Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden tavoitteet iskiofemoraalisen pinnetilan hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua ja edistää toimintakykyä
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentämään kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Opastuksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaan riittävästi tietoa vaivan luonteesta, taustatekijöistä sekä ennusteesta, jotta kipu ei aiheuttaisi yhtä suurta huolta tai pelkoa. Tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen ja parantaa minäpystyvyyttä. Samalla käsitellään tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun, jolloin näihin voi tarvittaessa tehdä muutoksia. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin myös kivun kanssa elämisestä tulee helpompaa.
Itsehoito
Liiku säännöllisesti: Liikunta voi auttaa vähentämään lonkan Iskiofemoraalisen pinnetilan aiheuttamia oireita ja parantamaan lihastoimintaa. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat esimerkiksi rauhallinen kävely, uinti ja vesivoimistelu.
Vahvista lihaksia: Vahvistavat harjoitteet kehittävät alueen lihaksia ja parantavat tukevuutta. Nämä tulisi kuitenkin aloittaa varovaisesti lisäten kuormitusta ajan kanssa. Liian kuormittava harjoittelu lisää monesti jännittyneisyyttä ja oireilua.
Vältä pitkäaikaista seisomista tai istumista: Pitkäaikainen seisominen tai istuminen voi pahentaa oireita ja lisää lihasten staattista jännittyneisyyttä. Pidä tauko istumisesta noin 20 minuutin välein.
Käytä kylmää: Kylmähoito voi auttaa lievittämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Voit käyttää esimerkiksi jäätä, kylmäpakkausta tai kylmägeeliä.
Kokeile lämpöä: Lämpöhoito rentouttaa lihaksia ja vähentää jännittyneen lihaksen aiheuttamaa painetta hermokudokseen. Voit käyttää esimerkiksi lämpöpakkausta tai lämpögeeliä.
Venyttele säännöllisesti: etenkin takareisien sekä pakaran dynaamiset venytykset voivat edistää verenkiertoa ja lisätä liikkuvuutta. Vältä kuitenkin kovia ja pitkiä venytyksiä, näiden monesti vain lisätessä alueella esiintyvää jännittyneisyyttä.
Käsittele jännittyneitä lihaksia: Käytä hierontapalloa tai foam rolleria käsitelläksesi syviä pakaralihaksia ja ympäröiviä kudoksia. Käsittelyä on hyvä jatkaa kunnes käsittelystä aiheutuva kipua vähenee noin puoleen verrattuna alkutilanteeseen. Käsittelyn voi toistaa 1-2 kertaa viikossa.
Huolehdi riittävästä levosta: Riittävä uni ja lepo auttavat kehoa palautumaan ja voivat auttaa lievittämään IFIin liittyviä oireita.
Jos kipusi jatkuu näistä toimenpiteistä huolimatta tai jos kipu häiritsee päivittäisiä toimintojasi, konsultoi fysioterapeuttia tai lääkäriä tarkempien ohjeiden saamiseksi.
Comments