top of page
  • Writer's pictureDaniel Selin

Osgood-Schlatterin tauti

Päivitetty: 14. marrask. 2023

Osgood-Schlatterin tauti, OSD, apofysiitti, osteokondroosi, sääriluun etummaisen kyhmyn kiputila, etummainen polvikipu, lasten ja nuorten polvikipu, polven rasitusvamma, ylirasitusvamma, jännekipu, kasvukipu, kasvulevyn kiputila, Helsinki, OMT fysioterapia

Lonkan tutkiminen lapsi

Osgood-Schlatterin tauti, eli sääriluun etummaisen kyhmyn apofysiitti tai osteokondroosi on yleinen polvikivun aiheuttaja kasvuiässä olevalla lapsella. Kliinisesti tila ilmenee ilman vammataustaa, salakavalana polven etuosan kipuna, johon liittyy arkuutta patellajänteen insertiokohdassa sääriluun kyhmyn kohdalla. Tila ilmenee toistuvan rasituksen, kuten hyppimisen ja juoksemisen seurauksena. Tyypillisiä urheilulajeja, joissa vaivaa tavataan muita enemmän ovat; jalkapallo, koripallo, lentopallo, voimistelu ja muut lajit, joissa juoksua, hyppyjä ja etenkin spurtteja tehdään paljon tai toistuvasti.


Kovilla alustoilla tehdyt nopeat pyrähdykset, suunnanvaihdokset ja pysähdykset vaikuttaisivat ärsyttävän kiinnitysalueita erityisen tehokkaasti. Tämä voi olla yksi osasyy siihen miksi apofysiittejä tavataan nykyään hieman aikaisempaa enemmän etenkin jalkapalloa pelaavien keskuudessa. Hiekkakentät ovat kovaa vauhtia vaihtuneet tekonurmiksi, joiden ominaisuudet mahdollistavat huomattavasti nopeampia suunnanvaihdoksia, spurtteja ja pysähdyksiä. Hiekkakentällä liukasteltiin niin liikkeelle lähtiessä kuin pysähtyessäkin mikä vähensi kasvualueiden vetokuormitusta liike-energian valuessa hiekkaan. Tämä vähensi samalla vammautumisriskiä eikä kudoksiin kohdistunut yhtä suurta kuormitusta kuin nykyään.

 

Apofysiitit ja osteokondroosit

Apofysiitti kuvaa tilannetta, jossa luun kasvualue, apofyysi, joutuu toistuvan vetokuormituksen alaiseksi ilman riittävää palautumista. Tämä johtaa aluksi kasvualueen mikroskooppisiin vaurioihin, jotka ajan kuluessa kasvaa laajemmiksi aiheuttaen kipua, turvotusta ja paineyliherkkyyttä.


Apofysiitti on yleisnimike kasvualueen ja luurankolihaksen kiinnitysalueen kiputilalle eikä välttämättä tarkoita tulehduksellista tilaa vaikka ”-iitti” loppupääte tähän viittaisikin. Apofysiittiä voi ilmetä millä tahansa kasvualueella riippuen harrastetun liikuntalajin tuottamasta kuormituksesta. Tyypillisimmin apofysiittejä tavataan polven ja kantapään alueella. Pitkälle edennyt apofysiitti voi johtaa osteokondroosiin.


Osteokondroosi on apofysiittiä vakavampi luuruston kasvuhäiriö, johon liittyy mahdollisen tulehduksen, kovettuman tai laajentumisen lisäksi myös luukuolio. Taustalla on usein verenkierrollinen häiriö luussa tai kasvuvyöhykkeessä, jonka seurauksena tähän syntyy paikallinen nekroosi, jota kuitenkin useimmiten seuraa luun uudelleenkasvu.


Osteokondroosin perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta taustalta löytyy usein samoja tekijöitä kuin apofysiitissäkin. Myös perinnölliset tekijät ja anatomiset poikkeavaisuudet vaikuttavat osteokondroosin syntyyn. Tyypillisimpiä apofysiittejä ja osteokondrooseja ovat Osgood-Schlatterin tauti, Severin tauti ja Sinding-Larsen-Johanssonin tauti. Hieman harvinaisempia ovat Köhlerin tauti, Pannerin tauti ja Freibergin tauti. Myös selkärangan apofysiitteja ja niihin liittyviä välilevyvaurioita voi esiintyä.

 

Etiologia

Osgood-Schlatterin tauti kehittyy yleensä luun kypsymisvaiheessa, joka tytöillä tarkoittaa noin 8-12 vuoden ikää ja pojilla noin 10-14 vuoden ikää. Kollektiivisesti voidaan siis todeta vaivan yleisimmin ilmenevän 8-14 ikävuoden välillä ja vaiva on hieman yleisempää pojilla verrattuna tyttöihin. Kyseessä on etureiden ja polvilumpiojänteen välityksellä syntyvä sääriluun etukyhmyn ylikuormitustila, jossa polvilumpiojänteen toistuva vetorasitus ärsyttää sääriluun kiinnitysalueella sijaitsevan kasvualueen. Toistuva vetorasitus aiheuttaa verisuonten mikrorepeämiä, murtumia ja tulehduksen, joka ilmenee turvotuksena, kipuna ja arkuutena oirealueella.


Vaivalle altistavia tekijöitä ovat etureiden heikentynyt joustavuus, suhteellinen lihasheikkous, alaraajan biomekaaniset haasteet. Syyt voivat myös löytyä kokonaiskuormituksen suurentuneesta määrästä, alipalautumisesta, liian yksipuolisesta ravinnosta tai liian vähäisestä unenmäärästä. Tämän takia tilaa kartoittaessa olisi tärkeä huomioida kaikki taustatekijät, jotta vaivaa voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja yksilöllisesti.

SLJ ja OS tauti
 

Riskitekijät


· Sukupuoli; pojilla tyttöjä tavallisempaa

· Ikä; pojat 10-14 vuotta, tytöt 8-12 vuotta.

· Äkillinen luuston kasvu

· Toistuva polveen kohdistuva rasitus, kuten hyppiminen ja juoksu

· Riittämätön palautuminen

· Yksitoikkoinen liikunta tai liian varhainen siirtyminen yhden lajin pariin

 

Ominaispiirteet

Osgood-Schlatterin taudin alkaessa oireina ovat monesti liikuntasuorituksen jälkeen tuntuva kipu ja polven etupuolella tuntuva kuumotus. Oireiden jatkuessa kipua tuntuu usein myös liikuntasuorituksen aikana sekä myös levossa. Suurentuneen vetokuormituksen johdosta sääriluun etukyhmy kasvaa eikä polvillaan olo enää tunnu hyvältä. Polvi on usein turvonnut ja kosketusarka aiheuttaen muutoksia myös kävely- ja juoksutyylissä. Liikkumisesta tulee ontuvaa ja lapsi voi alkaa välttämään turhaa polven rasittamista.

 

Hoito

Hoidollisesti tärkeintä on kivuliaan liikunnan tauottaminen ja riittävä lepo. Liikuntatauot ovat usein Osgood-Schlatterin taudissa pitkiä, useamman kuukauden pituisia. Tämän takia on tärkeää löytää jokin muu liikuntamuoto, joka sopii ja kiinnostaa nuorta liikkujaa lempiharrastuksen jäädessä tauolle. Lisäksi aika kannattaa käyttää hyväksi ja kehittää lajikohtaista tekniikkaa, joka parantaa lajinomaisia valmiuksia, mutta eivät kipeytä polvea.


Etureiden venyvyyttä ja elastisuutta kannattaa parantaa kevyen ja nousujohteisen venyttelyohjelman sekä manuaalisen käsittelyn avulla. Polvilumpiojänteen välityksellä tulevaa kuormitusta voidaan myös vähentää käyttämällä tähän tarkoituksen olevia polvitukia tai tukiteippauksia. Alaraajojen biomekaanisia ominaisuuksia ja toiminnallista hallintaa tulee parantaa yhdessä voimantuoton kanssa. Etenkin lantion ja pakara-alueen voimatuotossa tavataan usein ongelmia, jonka takia polvet kääntyvät kyykyn aikana sisäänpäin ja muuttavat polvien kuormittumista.


Kylmää kannattaa käyttää akuutin kipujakson aikana runsaasti ja systemaattisesti. Myös kenkä- ja välinevalinnat kannattaa tehdä huolella. Erityisen vaikeissa tapauksissa polvi voidaan joutua kipsaamaan niin, että luutumisalue saa rauhoittua.


Myös leikkaushoito voi tulla kyseeseen, jos polvessa todetaan irrallinen kipeä luupala polvilumpiojänteen alla. Leikkaus tehdään silloin usein vasta kun pituuskasvu on jo loppunut. Leikkaushoito on kuitenkin hoitovaihtoehdoista harvinaisin ja vaivalla on erinomainen parantumisennuste.

 

Fysioterapia

Fysioterapia alkaa aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On eroteltava taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn.


Taustatekijöiden kartoituksella pyritään löytämään syyt vaivan esiintymiseen. Tyypillisesti nämä voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään;


1. Liian suuri kuormitusmäärä tai alipalautuminen

2. Erityisen nopea pituuskasvu

3. Biomekaaniset tekijät, joiden seurauksena polvilumpiojänne kuormittuu erityisen paljon


Kuntoutus suunnitellaan tarkasti taustatekijöiden mukaan, joten se mikä sopii toiselle ei välttämättä ole parasta hoitoa toiselle. Tämän takia vaivan kanssa tulisi mahdollisimman pian olla yhteydessä alaraajoihin tai lasten ja nuorten rasitusvammoihin erikoistuneeseen fysioterapeuttiin.


Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian mahdollinen hoitokeino ja näiden päätavoitteet Osgood-Schlatterin taudin hoidossa.


Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:

  1. Hallita kokonaiskuormitusta

  2. Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja/tai venytyskuormitusta

  3. Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä

  4. Parantamaan alaraajan biomekaanisia ominaisuuksia ja vähentämään polveen kohdistuvaa ylikuormitusta

  5. Lievittää kipua


Manuaalisella terapialla pyritään:

  1. Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja

  2. Vähentää lihasten jännittyneisyyttä

  3. Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä

  4. Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa

  5. Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa

  6. Parantaa liikkuvuuksia

  7. Vähentää kivun häiritsevyyttä

Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.


Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:

Antamaaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.


Fysioterapeutti antaa myös tarkat ohjeet, milloin oman lajin pariin on turvallista palata ja millä tavalla tämä kannattaa tehdä. Alla muutama esimerkki tavoitteista, joiden olisi hyvä olla saavutettuja ennen täysivaltaista palaamista urheilun pariin:


· Polvilumpiossa ei enää esiinny arkuutta tai turvotusta arjessa

· Polvea voidaan täysin ojentaa ja taivuttaa ilman kipua

· Voimantuotto alaraajassa on saavuttanut kipua edeltävän tason

· Hölkkä ja spurtit suoraan eteenpäin onnistuvat ontumatta

· Polvilumpiossa ei enää ole koputus- tai kosketusarkuutta

· Kyky hypätä molemmilla jaloilla ilman kipua

 

Itsehoito Alla itsehoito-ohje ja vinkkejä, jotka soveltuvat Osgood-Schlatterin taudista kärsivälle:

Viikko 1-4

  1. Aktiviteettien modifiointi (vältä aktiviteetteja, jotka pahentavat polvikipuasi)

  2. Staattiset pidot seinää vasten reiden aktivoimiseksi (10 kertaa 30 sekunnin toistot, kerran päivässä. Valitse polvikulma kivun mukaan)

  3. Lantionnostot (3 sarjaa, 10 toistoa per sarja, toista joka toinen päivä)


Viikosta 5 eteenpäin

  • Tee kehonpainoharjoittelua (esim. kyykkyjä, lantionnostoja, seinätuennassa pysymistä tai vaakoja)


  • Kasvata polveen kohdistuvaa kuormitusta vähitellen. Alla esimerkki progressiosta:

  1. Kevyt kävely/pyöräily

  2. Nopeampi kävely/keskikova pyöräily

  3. Hidas juoksu

  4. Portaissa kävely

  5. Juoksu keskikovalla vauhdilla

  6. Hyppynarulla hyppiminen

  7. Hyppyharjoitukset

  8. Kovavauhtinen juoksu, käännökset ja hypyt

  9. Osallistu lajiharjoitusten lämmittelyyn ja harjoituksiin 50% teholla

  10. Osallistu lajiharjoitusten lämmittelyyn ja harjoituksiin täysillä

  11. Osallistu otteluihin/kilpailuihin


Vältä harjoituksia, jotka pahentavat kipusi voimakkuutta 5/10 VAS-asteikoilla (visual analogue scale) tai aktiviteetteja, jotka ylläpitävät lisääntynyttä kipuaistimusta polvessa yli 24 tuntia harjoituksen lopettamisen jälkeen.


Kylmähoito: Pidä kylmää kipeällä alueella 15-20 minuutin ajan useita kertoja päivässä kunnes päivittöinen polvikipu on loppunut. Tämän jälkeen kylmän käyttö on edelleen suotavaa silloin kun polvi kipeytyy.

Konsultoi fysioterapeuttia: Jos kipusi jatkuu itsehoitotoimenpiteistä huolimatta tai häiritsee päivittäisiä toimintojasi, konsultoi fysioterapeuttia. Hän voi suositella lisähoitoja, kuten manuaaliterapiaa, tehdä yksilöllisen harjoitusohjelman tai valmistaa tarvittaessa yksilöllisesti tukipohjalliset.



Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Iskiaskipu

Comments


bottom of page